Hevosen läsnäolo maadoittaa ihmisen. Kuva: Stiina Hovi
Tallinpitäjän arki pusertui kansien väliin - Veera Ahlgrénin uuden kirjan piti olla vain ”alan sisäinen läppä”
Kantrin uusi kolumnisti Veera Ahlgrén pyörittää päivisin hevostallia ja muuttuu iltaisin kirjailijaksi.Ylöjärvi
Jonttu on Veera Ahlgrénin oma poni. ”Halusin ponin, koska jokainen tarvitsee sellaisen. Se on kaunis kuin karkki ja osaa sirkustemppuja.” Kuva: Stiina Hovi”Yuha on juoppo. Hänelle pitää erikseen sanoa, milloin lopettaa juominen”, Veera Ahlgrén kertoo. Yuha on iso, sekarotuinen koira. Toinen koira, Unto, kantaa ulkona kiviä kävelijän reitille heittelyn toivossa. ”Toinen on juoppo ja toinen kivihullu.”
Viiden hehtaarin tiluksia asuttaa koirien lisäksi 13 ponia ja hevosta, 2 kuttua ja 2 kissaa. Sekä Ahlgrénin tyttäret Maija, 15, ja Kerttu, 17. ”Kerttu asuu viikot ratsastuslukiossa, vei hevosensakin sinne. Napanuoraa on tässä joutunut venyttämään”, Ahlgrén hymähtää.
Veera Ahlgrén on Ihaamaan tallinpitäjä, kirjailija ja Kantrin uusi kolumnisti. Hevoset ovat hänen päätyönsä. Heppakerhot, tapahtumat ja erityisryhmien kuntouttava hevostoiminta pyörivät ympäri vuoden. Kesäisin on leirejä.
Ahlgrénilta ilmestyi kesällä uusi romaani, Kottikärrykaruselli, joka kuvaa hersyvällä huumorilla tallinpitäjän arkea persoonallisine asiakkaineen ja ihmissuhdekoukeroineen.
”Sen piti olla vain alan sisäinen läppä, mutta yllätyksekseni se on tavoittanut monenlaisia lukijoita.”
Paljonko Kottikärrykarusellin päähenkilöstä on Veeraa itseään?
”Ehkä fifti-fifti. Eräs kaveri sanoi, että eihän siinä ollut mitään uutta, oli kuin sun ääniviestejä olisi kuunnellut”, Ahlgrén nauraa. ”On saattanut lipsahtaa mukaan enemmän omaa itseä kuin tarkoitin.”
Kirjoittaminen toimii Ahlgrénille pitkälti terapiana: ”Mulla pyörii nupissa koko ajan melko runsaasti tavaraa. Kirjoittaminen on hyvä keino saada ajatukset järjestykseen ja osittain myös pois päästä. Ne selkiytyvät samalla itselle.”
Nuorena Ahlgrén kirjoitti ”käsittämättömän määrän” päiväkirjoja ja muita tekstejä. ”Se oli tiedostamaton tapa purkaa omaa päätäni.”
”Kun on kirjoittamisen flow'ssa, se tuntuu äärettömän hyvältä. Mutta sehän ei ole sitä koko aikaa”, hän pohtii. ”Sama kuin olen ratsastustunnilla oman hevoseni kanssa: tulee 3 sekunnin hetki jolloin kuvittelen olevani kyrakyrklund. Sitten paketti leviää.”
”Siitä jää kuitenkin fiilis, minkä voimalla jaksaa taas panostaa niiden tosi huonojen hetkien yli. Niitä nimittäin piisaa!”
”Kirjoittamiseni on epäammattimaisen satunnaista: Silloin kun sattuu kiinnostamaan. En osaa motivoida itseäni mihinkään päivätason suoritukseen. Tallielämässä on todella helppo keksiä sijaistoimintoja kuten aidan korjausta”, kirjailija hymähtää.
”Myöhäisilta parasta kirjoitusaikaa kun talo on hiljennyt, hommat tehty ja Emmerdale katsottu.”
Romaanit Ahlgrén kirjoittaa Veera Nieminen -nimellä. Kolumneissa hän haluaa olla oma itsensä. ”Kirjoitan omasta kuplastani, en kirjailijana. En oikeastaan seuraa mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.”
Veera Ahlgrén on kotoisin Simpeleeltä, Etelä-Karjalasta.
”Heppahulluunnuin 10-vuotiaana. Olisin lähtenyt Ypäjälle kouluun jo yläasteen jälkeen, mutta isä sanoi, että lukio ensin. Sen jälkeen lähdin Mustialaan opiskelemaan hevostaloutta.”
Entisen puolisonsa Toni Niemisen kanssa Ahlgrén asui pitkään Kuopiossa ja Leppävirralla. ”Menin koulun työharjoitteluun raviradan toimistoon yhdeksi kesäksi, mutta siellä vierähti monta vuotta. Suoritin opinnot siinä ohessa loppuun.”
”Jäätiin Savoon kupeksimaan vuosiksi. Kun lapset syntyivät, ajateltiin, että täytyy tulla vähän lähemmäs isovanhempia. Savosta puuttui tukiverkosto, vaikka muuten olikin hyvä paikka asua.”
Perhe muutti Pirkanmaalle.
Ylöjärvellä Ahlgrén on asunut jo 15 vuotta. ”Karhe on niin mahtava kylä, että täältä olisi vaikea lähteä. Oikeasti yhteisöllinen. Ihan hyvä, että kaikkien mutkien kautta päädyin tänne.”
”Joskus ajattelin, että erakoidun eläkkeellä jonnekin itärajalle mökkiin. En tosin ole varman jaksanko lähteä sinne asti, kun voin erakoitua tässäkin”, hän nauraa. ”Juuret Karjalaan ovat vahvat, mutta ovat ne tännekin kasvaneet.”
”Mie tunnistan erakon itsessäni. Oon aina ollut tosi sosiaalinen, mutta nyt enenevässä määrin huomaan kaipaavani yksinäisyyttä.”
Asiakastyötä tekevät hevoset ja ponit asuvat pihatossa. ”Pihattoelämä pitää ne tasaisempina käsitellä, mikä on hyvä työntekoakin ajatellen.” Kuva: Stiina HoviNykymuotoinen tallinpito lähti tytärten ratsastusharrastuksesta. ”Poneja alkoi olla pihassa. Sitten ne jäivät pieneksi, mutta eihän niistä voinut luopua, kun ovat rakkaita.”
”Hoksasin, että ne ponit voi hyötykäyttää”, Ahlgrén virnistää. Hän alkoi pitää ratsastustunteja ja muuta toimintaa, sekä kouluttautui sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi.
”Ponit, jotka ovat olleet pitkän aikaa meillä, ovat ihan mahtavia työkavereita. Näen jo korvan asennosta mitä ne ajattelevat.”
Varsapihattoakin hän pyöritti jonkin aikaa. ”Varsat ovat parasta hevosessa. Ne ovat täysin omia itsejään, niissä ei vielä ole ihmisen luomia käytösmalleja.”
Ahlgrén kuului myös pieneen ravurikimppaan, mutta pitkät ravireissut alkoivat olla aikatulullisesti mahdottomia. ”Ravitouhu on valtavan mukavaa, ehkä tulevaisuudessa palaan sen pariin kun lapset ovat omillaan”, hän pohtii.
Silloin radalla juoksee kenties myös Eppu, Ahlgrénin itse kasvattama ravurin alku.
Oma hevosharrastus on jäänyt vähemmälle talliarjen pyörteissä.
”Kai kaikilla on kuvitelma, että voi harrastaa paremmin, kun on talli omassa pihassa”, Ahlgrén toteaa. ”Tosiasiassa kaikki aika menee hevosten hoitamiseen. Harvoin ehdin ratsaille.”
Asiakastyössä hevosten kanssa tulee kuitenkin päivittäin vietettyä aikaa. Veera Ahlgrén pitää erityisryhmien kanssa työskentelystä. ”Ihmiset ovat aitoja itsejään. Niin tilanteessa läsnä kuin olla voi. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla itsekin läsnä ja aito.”
Ahlgrén kehuu turvallisia työkavereitaan. ”Hevoset osaavat automaattisesti olla oikein asiakkaan kanssa. Ne lukevat ihmistä.”
Hevonen myös ottaa mutkattomasti vastaan henkilöt, joiden on ehkä muiden ihmisten parissa vaikea tulla kohdatuksi. Hevonen menee kuten kenen tahansa luokse. ”Se ei arvota. Se merkitsee monille todella paljon.”
”Paitsi ponit kyllä kohtelevat erityisasiakkaita kivemmin kuin niin sanotusti tavallisia”, Ahlgrén nauraa.
Heppakerhoja pyörii viikossa useampi. Osan kustantaa Ylöjärven kaupunki, ja myös 4H-toimintaa on. ”Arki on sellaista palapelin osasten sovittelua.”
Tyttäret kilpailevat esteratsastuksessa. Koska hevoshankintoihin käytettävä budjetti on rajallinen, asettaa se omat raaminsa. ”Ei ole ihan helpoimmasta päästä ne hevoset. Ja pikkuvikoja on.”
”Toisaalta siinä oppii valtavasti. Tytöt ovat myös kouluttaneet omat poninsa nuorempana. Mikään ei ole tullut valmiina.”
BWT Heartbeat eli Pulssi on Veeran sielunhevonen. ”En osaa sanoa miksi. Tamma on haastava, mutta opettanut minua valtavasti. Ja onhan sillä nätit silmät!” Kuva: Stiina HoviAhlgrénin oma hevossuhde on käynyt läpi eri vaiheita. ”Nyt ympyrä sulkeutuu. Lapsena oli tärkeintä olla hevosten kanssa. Sitten siitä tuli työtä, tavoitteellista. Hevonen oli ikään kuin urheiluväline. Nyt se kallistuu jälleen kumppanuuteen, yhteisymmärrykseen.”
”Minusta on hirveän siistiä, että ne ovat ylipäänsä olemassa!” Ahlgrén sanoo. ”Aamutalliin mennessä saatan ilahtua siitä, että hevoset vaan ovat siellä. Olen palannut ponityttömoodiin.”
”Välillä kyllä on niitä päiviä, että kysyn itseltäni, miksi minä tämmöistä teen. Iso vastuu ja kova työ. Mutta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Ajatuskin hevosten pois laittamisesta olisi kauhea.”
”Tässä on jonkinlainen pään pehmeneminen todettavissa”, hän hymyilee.
Tallista löytyy Ahlgrénin sielunhevonen, lämminveritamma Pulssi. ”Se tuli meille valmennukseen noin 10 vuotta sitten, mutta sen pää ei kestänyt ravielämää. En voinut luopua siitä, kun se olisi pitänyt palauttaa omistajalleen. Siitä tuli lopulta minulle ratsu.”
”En tiedä mikä siinä hevosessa on. Se on haasteellinen, kuuma ja epäluuloinen. Mutta kanssani se pystyy asioihin, joihin ei ehkä muuten pystyisi. Ymmärrämme toisiamme.”
”Kun Pulssin kanssa ratsastaessa palikat osuvat kohdilleen, niin niiden hetkien voima kantaa.”
Myös hetket, jolloin hevonen ja ihminen ymmärtävät toisiaan, jäävät Ahlgrénin mieleen erityisinä. ”Kun hevonen vaikkapa oppii jotain. Tai minä ymmärrän, mitä hevonen kertoo.”
Mustavalkoiset Yuha ja Unto kuuluvat kalustoon. Harmaa Uula oli kylässä "poikaleirillä" Ahlgrénin luona. Kuva: Stiina HoviVeera Ahlgrén tekee myös sivutoimisesti energiahoitoja.
”Muutama vuosi sitten aloin tehdä meditaatioita saadakseni pääni järjestykseen. Koen kaiken hyvin kehollisesti, kaikki tunteet tuntuvat jossain kohti kroppaa”, Ahlgrén kertoo. ”Sitten huomasin, että käteni tekevät omiaan, hoitivat minua.”
Hän kävi useamman kurssin energiahoidosta. ”Olen aina ollut hyvin teoreettinen. Mutta kun oma kokemus onkin niin voimakas, en enää voi kyseenalaistaa sitä.”
”Hoitamisen jälkeen minulla on latautunut ja leijuva olo. Tosin fyysinen työ ja eläimet maadoittavat minut hörhöhommien jälkeen”, Ahlgrén nauraa.
”Pysähtyminen ja hengittäminen on todella hyvää vastapainoa tallityölle ja pään sisäiselle kuhinalle”, Ahlgrén sanoo.
Sama vaikutus on kirjoittamisella. Sekin vie lyhyessä ajassa toiseen maailmaan. ”Erinomaisia palautumiskeinoja itselleni, kumpikin.”
Haaveena olisi tehdä hoitoja enemmänkin, mutta toistaiseksi aika ei anna myöten. ”36 tunnin vuorokaudet olisi tosi hyvä juttu! Niin paljon kaikkea kivaa jää nyt tekemättä.”
Entä onko Kottikärrykarusellille tulossa jatko-osa?
”Minua on painostettu vahvasti”, Ahlgrén paljastaa. ”Saatan harkita, kunhan selviän tästä kirjoituskrapulasta ja hahmotan, onko enää tarpeeksi sanottavaa.”
Ovi on siis raollaan. ”Mutta voi myös paiskautua kiinni lukijan nenän edestä”, hän nauraa.
Veera Ahlgrén
Syntynyt Simpeleellä, Etelä-Karjalassa vuonna 1978.
Kaksi tytärtä aiemmasta avioliitosta ex-mäkihyppääjä Toni Niemisen kanssa.
Pitää hevostilaa Ylöjärven Karhella. Tilalla asuu ihmisten lisäksi 13 hevosta, 2 vuohta, 2 koiraa ja 2 kissaa.
Käyttää kirjailijanimenä Veera Niemistä.
Kirjoittanut kolme romaania: Avioliittosimulaattori (2013), Ei muisteta pahalla (2018) ja Kottikärrykaruselli (2022). Lisäksi kirjoittaa kolumneja ja blogia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
