”Kevään loskakeleillä Drakenilla ei ajeta kilpaa. Silloin pidetään pieni huoltotauko ja jatketaan kunnon kesäradoilla”, kertoo Petra Suvinen. Kuva: Antti Savolainen
Teuraaksi tuomittu toipui menestysravuriksi
Drakenin murtunut nuljuluu parani kokeellisella hoidolla.
Petra Suvinen kiittää Drakenin kilpailupäätä. ”Kuskit ovat sanoneet, että se ei herkästi päästä toista ohi.” Kuva: Antti Savolainen
"Ennen Draken meinasi ampua kilpailutilanteessa matkaan jo voltin ensimmäisellä kierroksella, mutta nyt se malttaa paremmin", Petra Suvinen sanoo. Kuva: Antti SavolainenSeitsemänvuotiaaksi varttunut ruuna Draken (isä Viesker, emä Dara, emänisä Turo) juoksi tammikuussa kolme voittoa. Jyväskylän, Kouvolan ja Helsingin ykköset saivat jatkokseen toissa lauantaina hyvän kuudennen sijan Lappeenrannassa.
”Tarkoitus on jatkaa starttailua noin kolmen viikon välein. Nyt on ollut mukavasti lähtöjäkin täälläpäin”, omistaja-valmentaja Petra Suvinen kertoo talviauringon kirkkaiden säteiden alla Rantasalmella.
Vielä reilut kaksi vuotta sitten auringon tilalla oli synkän mustia pilviä. Nelivuotiskauden lopulla Draken loukkasi toisen takajalkansa ja ennuste oli todella huono.
”Nuljuluu murtui pahasti ja klinikalta saatiin tuomio, ettei ruunasta enää ole minkäänlaiseksi käyttöhevoseksi. Soitin vielä kahdelle muullekin klinikalle ja mielipide oli sama. Viikin eläinsairaalassa jalka olisi leikattu, mutta leikkaus olisi ollut todella kallis ja lopputulos edelleen epävarma.”
Suvinen oli jo luopumassa toivosta, mutta silloinen toinen omistaja kehotti vielä miettimään jotain vaihtoehtoa. Niinpä Suvinen soitti Forssaan eläinlääkäri Erkki Luikolle.
”Hänkään ei antanut hyvää ennustetta mutta lupasi tehdä kokeellisen hoidon. Niinpä Drakenia kuljetettiin kotoa Joroisista Forssaan reilun 300 kilometrin päähän neljä kertaa parin kuukauden välein saamaan kantasoluhoitoa piikityksenä.”
Hoito alkoi tehota ensimmäisestä kerrasta lähtien. Viisivuotiskausi meni toipuessa.
”Luikko ihmetteli jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen, että yllättävän hyvin se paranee. Jalka ei ole oireillut mitenkään hoidon jälkeen.”
Kuusivuotistalvella Drakenilla alettiin ajella varovasti kävelyä hangessa reki perässä. Kesällä sitä uitettiin ja ajettiin hölkkää muutaman kerran viikossa.
Syksyllä mukaan otettiin varovaiset intervallit.
Koelähtö oli vuorossa 22 kuukautta loukkaantumisen jälkeen kuusivuotissyksyllä. Pari ensimmäistä starttia pilaantui laukkoihin, mutta sitten palaset loksahtivat kohdalleen, ja tuloksena oli jo mainittu kolmen voiton putki.
”Hevonen on aina ollut lahjakas, mutta laukat ovat olleet pinnassa. Tehtiin sitten varustemuutoksia ja pantiin hevoselle kokolaput ja korvat kunnolla tukkoon. Ennen Draken meinasi ampua matkaan jo voltin ensimmäisellä kierroksella, mutta nyt se malttaa paremmin.”
Suvinen korostaa, että Drakenia on treenattu vielä varovaisesti.
Ajokertoja tulee viikoittain neljä.
”Säästellään vielä jalkaa. Voimapainotteisesti treenataan, painavilla kärryillä ja hiljaisilla vauhdeilla. Kerran viikossa ajan vähän reippaammin kevyillä kärryillä.”
Lypsykarja vie ajan
Petra Suvinen, 30, on harrastanut hevosia pikkutytöstä asti. Hän on valmistunut Kaustisen raviopistosta hevosenhoitajaksi, mutta työnsarka löytyy navetasta.
”Meillä on kotona Joroisissa lypsykarjatila. Sukupolvenvaihdos on tehty, ja minä olen vastuussa tilasta.”
Karjanpito rajoittaa tehokkaasti hevosharrastusta. Suvisen ainut valmennettava Draken asuu Rantasalmella Heikki Räisäsen tallilla. Suvinen ajelee sinne lähes päivittäin Joroisista.
”Kun Draken jäi kotona ainoaksi hevoseksi, halusin tuoda sen tänne. Täällä on hyvät ajopaikat: rata, suora, ja metsälenkki, ja kesällä pääsee uittamaan.”
Suvisen aiemmat hevoset olivat lämminverisiä, mutta suomenhevonen veti puoleensa.
”Kaverillani Teemu Kuuselalla oli jo tämän vanhempi joihurilainen veli Drago. Hän vinkkasi, että tämmöinen varsa on myynnissä. Kävin katsomassa tätä puolivuotiaana ja tein heti kaupat”, Suvinen kertoo Elisa ja Marjo Wahlstenin kasvatista.
Hevosmäärää hän ei aio kasvattaa kuin korkeintaan siitostammalla. Kilpahevosissa yksi on sopiva määrä.
”Yksi hyvä riittää. On minulla ollut niitäkin, joilla ei ole pärjätty, vaikka hevosia on ollut useampikin yhtä aikaa.”
Lue myös: Raviurheilua kuohuttaa varsojen tunnistusskandaali - Toimittajan kommentti: Ryhtiä ajojahdin sijaan!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
