Varsan motorinen kehitys on huimaa sen elämän ensimmäisen vuorokauden aikana

Varsan ensimmäisestä vuorokaudesta tiedetään nyt enemmän suomalaistutkimuksen ansiosta. Kuvan orivarsa on noin kuuden tunnin ikäinen ja tutkinut emänsä kyljessä jo syntymäpihattonsa ulkoalueitakin. Kuva: Peppi Leppälahti

Emänsä kohdusta ulos putkahtanut terve varsa ei kauaa köllöttele. Vastasyntyneiden varsojen ensimmäisen vuorokauden videointi näyttää toteen vanhan sanonnan, että hevonen on luotu liikkumaan.

Jo ennen kuin vastasyntynyt varsa nousee ylös, on siinä tapahtunut monenlaista motorista kehitystä. Terve varsa oppii ensimmäisen vuorokautensa aikana paljon taitoja, joita se tarvitsee elämässään. Monia yksityiskohtia vastasyntyneen varsan kehityksestä selvisi Helsingin yliopiston tutkimuksessa, jossa videoitiin terveiden tammojen varsoja 24 tunnin ajan niiden syntymästä.

”Yksi tutkimuksen tärkeistä huomioista oli, että kaikki varsat juoksivat, iloittelivat ja peruuttivat ensimmäisen elinvuorokautensa aikana”, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Nina Pirinen, jonka väitöskirjatutkimuksen osa vastasyntyneiden motorisen kehityksen analysointi oli.

Tutkimuksessa videointijärjestelmät asennettiin tammojen varsomiskarsinoihin ennen varsomista ja varsojen ensimmäisten 24 tunnin tapahtumat analysoitiin videotallenteista. Tutkimukseen päätyi 14 varsaa, jotka syntyivät terveinä eivätkä tarvinneet erityistä hoitoa tai eläinlääkärin apua ensimmäisenä vuorokautenaan.

Heti syntymän jälkeen varsat hakeutuivat rintansa päälle keskimäärin viidessä minuutissa ja vaihtelivat asentoaan kääntyilemällä kylkimakuulta rinnan päälle ja takaisin. Samanaikaisesti varsat alkoivat myös pyrkiä ylös. Ylösnousuyritykset alkoivat keskiverrosti kahdeksan minuutin iässä.

”Varsat nousivat nopeasti ylös, mutta ne yrittivät useita kertoja, jopa kymmeniä, ennen kuin onnistuivat. Yhdellä varsalla ylösnousuyrityksiä oli yli sata kertaa, ennen kuin se pääsi jaloilleen”, Nina Pirinen kertoo.

Hän toteaa, että vastasyntyneet aloittavat nousuharjoittelunsa pienistä liikkeistä.

”Varsa nykäisee alkuun pienesti kaulaansa ja rintakehäänsä. Sitten se saa etujalkansa ojennettua eteensä ja lopulta ponnistettua itsensä takajaloillaan ylös”, Pirinen kuvaa ylösnousun prosessia.

Tamma ja varsa kesälaitumella. Kuva: Peppi Leppälahti

Keskimäärin tunnin iässä varsa on päässyt jaloilleen, mutta sen tasapaino on alkuun hutera. Videoinnit todistivat, että kaikki varsat pyrkivät alkuun liikkumaan, kun olivat päässeet jaloilleen. Niiden tasapaino kuitenkin paranee nopeasti. Parin tunnin ikä on keskimääräinen hetki, kun varsa alkaa hakeutua emänsä maitobaarille.

”Vaikuttaa siltä, että terveet varsat osaavat imemisen. Aikaa toki siihen menee, että varsa löytää mistä pitää imeä. Suuri osa varsoista menee itsenäisesti nisälle kahden tunnin sisällä. Kaikki varsat olivat imeneet 2,5 tunnin kuluessa.”

Pirinen toteaa, että mikäli varsa ei reilun kahden tunnin ikään mennessä ole alkanut imeä, voi sitä mennä auttamaan. Jos imeminen ei lähde käyntiin, voi olla syytä kutsua eläinlääkäri. Sivuhuomiona hän kertoo, että tutkimuksen 14 varsasta 13 suosi imiessään sitä kylkeä, jolle oli ensimmäisen kerran emänsä viereen asettunut maitoa nauttimaan.

”Havaitsimme, että kolmen tunnin jälkeen varsat jo pystyivät seisomaan tukevammin paikallaan. Sen jälkeen ne alkoivat tehdä juoksupyrähdyksiä ja iloitteluliikkeitä. Keskimäärin ilohypähtely alkoi viiden tunnin kohdalla.”

Tärkeän ternimaidon nauttimisen jälkeen alkoi yleensä varsan liikunnallinen aktiivisuus. Varsojen ensimmäiset juoksuaskeleet olivat ravin ja laukan sekoitusta. Kaikki tutkimuksen varsat tekivät nopeampia liikkeitä viimeistään 6,5 tunnin iässä.

Jokainen varsa myös harjoitteli tärkeää laumataitoa, peruuttamista, joko itsekseen tai emän painostuksesta. Pirinen toteaa, että tuntien kuluessa ja tasapainon kehittyessä varsojen notkeus tuli myös esille. Hyvinkin akrobaattisia itsensä rapsuttelun liikkeitä saatiin videolle.

Tutkimukseen osallistuneet varsat syntyivät kaikki karsinassa ja viettivät siellä ensimmäisen vuorokautensa.

Nina Pirinen toteaa, että globaalissa hevostutkimuksessa on huonosti saatavilla suomalaistutkimuksen kaltaista, tauotta kuvattua dataa varsan elämän alusta. Materiaalista saatiin paljon uuttakin tietoa pikkuvarsan motorisesta kehityksestä.

”Olisi kiva nähdä tutkimus, jossa näitä markkereita seurattaisiin suuremmalla otoksella. Maailmassa on useita maita, joissa syntyy paljon enemmän varsoja kuin Suomessa, ja näissä maissa isomman kokoluokan tutkimus olisi mahdollista”, Pirinen sanoo.

Tästä linkistä voit lukea englanninkielisen tutkimusartikkelin kokonaisuudessaan