"Onhan tämä vähän erilaista kuin kotona Kiteellä nuoruudessani” – Niko Kärnä ajaa kilpaa Tim Tetrickin kanssa ja tavoitteena on oma valmennustalli

Yhdysvalloissa hyvin viihtyvä Niko Kärnä treenaa kuvassa Sonja Boothin Magic Capea. Kuva: Vicki Wright

Raviurheilua voi harrastaa monista lähtökohdista. Sen allekirjoittaa Kiteeltä lähtöisin oleva Niko Kärnä, joka on työskennellyt lähemmäs kolme ja puoli vuotta Yhdysvalloissa eri valmentajilla.

"Onhan tämä vähän erilaista kuin kotona Kiteellä nuoruudessani”, naurahtaa Red Milen raviradalta Lexingtonista tavoitettu Niko.

Kiinnostuksen hevosiin Niko sai jo kotoaan. Juhani-isällä on ollut hevosia jatkuvasti, joten uravalinta ei ollut yllätys. Koulunkäynti Nikolle ei vilkkaana nuorena maistunut. Kaustisen raviopisto jäikin kesken.

"Jälkikäteen ajatellen harmi koulun jääminen kesken. Olen kuitenkin oppinut hyvin työnantajiltani”, toteaa Niko.

Ennen Amerikkaan lähtöä Niko työskenteli useammassa paikassa Suomessa. Pisimmän pätkän Antti Serkamolla. Idean Yhdysvaltoihin lähtemiseen esitti Nikon ystävä Martta Smura.

"Raviurani Suomessa ei edennyt toivomallani tavalla. Martta esitti sopivaan saumaan idean Amerikkaan lähdöstä. En osannut juurikaan englantia, totesinkin Martalle hänen hoitavan puhepuolen”, muistelee Niko hymyssä suin.

Martan ja Nikon oli tarkoitus olla jenkeissä kolme kuukautta, ja palata sen jälkeen Suomeen. Martta palasikin Suomeen, Niko on edelleen kolmen kuukauden visiitillään Yhdysvalloissa.

Hän jatkoi Lucas Wallinin palveluksessa Martan Suomeen paluun jälkeen vielä reilun vuoden verran. Tämän jälkeen Niko oli suunnitellusti muutaman kuukauden John Campbellin Jim-veljen luona.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat kuluneet Nikon osalta Noel Daleylla. Australialaislähtöinen, tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Daley lukeutui vuosituhannen vaihteen molemmin puolin suurimpiin ja menestyneimpiin valmentajiin yhdysvaltalaisessa raviurheilussa. Yli 2 600 voittoa valmentajana Yhdysvalloissa saavuttaneen Daleyn valmentama Mr Muscleman sijoittui Elitloppetissa toiseksi vuonna 2007.

Ennen Nikon aloittamista Daley palasi Australiaan vuodeksi, mutta tuli takaisin Yhdysvaltoihin.

"Tällä hetkellä meillä on kolmisenkymmentä hevosta valmennuksessa, sekä ravureita että peitsareita. Daley ei halua kasvattaa toimintaa liian suureksi."

Suomalaisista muun muassa Kimmo Kempillä ja Antti Peltolalla on ollut aiemmin hevosia Daleyn valmennuksessa. Suomalaisille tutut All Laid Out ja Beer Summit lukeutuivat Daleyn valmennettaviin.

"Ainoa suomalaistaustainen omistaja tällä hetkellä on Mats Sjöblom. Hän on osaomistajana useammassa tallin hevosessa. Todella hyvin uransa aloittanut kaksivuotias peitsaritamma Pebble Beach on hänen osaomistamansa ”, kertoo Niko.

Peitsarit ovat suomalaiselle raviharrastajalle hieman tuntemattomampi asia. Nikolta onkin hyvä kysyä kuinka peitsareiden ja ravureiden valmennus eroaa.

"Ravureita ja peitsareita ajetaan periaatteessa saman kaavan mukaan. Kaksi kertaa viikossa hiittiä ja kolmesti viikossa hölkkää. Meillä hevoset saavat myös vapaapäiviä, ja saavat olla myös aika paljon ulkona tarhoissa. Ulkoilu tarhoissa ei ole ihan tavanomaista kaikille valmentajille täällä”, kertoo Niko hevosten valmentamisesta.

Yhden erikoisuuden hän nostaa esiin peitsareiden valmennuksesta.

"Noel ajaa hiitit peitsareilla laukaten. Luulisin sen olevan Australian peruja. Peitsarit laukkaavat oikein mielellään ja se vaikuttaa tekevän hyvää lihaksille”, paljastaa Niko mielenkiintoisen yksityiskohdan.

Useasti Pohjoismaista saapuvat työntekijät eivät näy ohjastajina lähtölistoissa. Niko on kuitenkin poikkeus massasta. Lähemmäs 200 starttia ensin poneilla ja saman verran startteja hevosilla Suomessa edesauttoivat ajoluvan saamista Yhdysvalloissa.

"Riitti käytännössä pyytää Suomen Hipposta lähettämään starttitiedot tänne. Sen jälkeen minulla olikin lisenssi kädessä”, kertaa Niko suhteellisen yksinkertaista lisenssin saamista.

Tälle vuodelle Niko arvelee startteja sekä ravureilla että peitsareilla kertyvän 50–60 kappaletta. Hän ajaa pääsääntöisesti työnantajansa hevosia.

"Amatöörilähtöjäkin täällä ajetaan. Ajan kuitenkin ihan tavallisissa lähdöissä Tim Tetrickin ja kumppanien kanssa. On tietyllä tapaa helpompaa ajaa ammattimiesten kanssa."

Ajaminen mailin radalla eroaa melko lailla Nikon mukaan Pohjoismaissa enimmäkseen olevista 1 000 metrin radoista.

"Ajokulttuuri on täällä erilainen. Lähtökiihdytyksessä annetaan helpommin tilaa toiselle. Matkalla ajetaan kovaa, eikä paljoa taktikoida juoksunkulun suhteen. Paras hevonen voittaa, se on pelaajiakin kohtaan oikeudenmukaista”, kertoo Niko amerikkalaisesta ajokulttuurista.

Peitsarilähdöt ovat hieman erikoisempia ajaa kuin ravurilähdöt.

"Jos on pitänyt pienen tauon peitsarilähdöistä, menee ainakin minulla vähän aikaa saada peitsarimoodi päälle. Olen kyllä voittanutkin peitsareilla”, pohtii Niko.

Reilun kolmen vuoden jälkeen englannin kieli on Nikolla hallussa. Paluuaikeita Suomeen ei ole. Tavoitteet ovat amerikkalaisen raviurheilun parissa. Jollakin aikajänteellä Niko haluaisi perustaa oman valmennustallin. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.

Niko viihtyy erittäin hyvin Noel Daleyllä.

"Suoraan sanottuna olisi vaikea löytää parempaa työnantajaa. Saamme työskennellä itsenäisesti, ja päättä vaikkapa varustemuutoksista. Vaikka muutos ei olisi onnistunut, kysyy Noel kokeilun jälkeen rakentavasti miksi arvelen sen epäonnistuneen”, kertoo Niko hyvän esimerkin Daleyn positiivisesta asenteesta työnantajana.

Yhden asian Niko muuttaisi tallin toiminnassa.

"Hän pitää hevosiaan ympärivuoden New Jerseyssä. Hevoset eivät siirry Floridaan talveksi. Minulle 25 asteen lämpö talvella kelpaisi oikein hyvin”, toteaa Niko pilke silmäkulmassa.

Tietyllä tapaa Niko on jo alkanut valmistautumaan mahdolliseen ravivalmentajan uraan. Hän osti osuuden 1-vuotiaasta International Monin ensimmäiseen ikäluokkaan kuuluvasta orivarsasta.

"Se on suomalaistaustaisen Sonja Boothin kasvatti. Varsa tulee luonnollisesti meille valmennukseen. Mukava päästä laittelemaan omaa hevosta, mutta oman valmennustallin kanssa ei ole lainkaan kiire”, korostaa Niko, jota ei huoleta amerikkalaisen raviurheilun nykykehitys.

"Valppaana saa olla. Samat ongelmat meillä ovat kuin monessa muussakin maassa. Vaikea löytää uusia hevosenomistajia, osaavasta henkilökunnasta on pulaa ja nuorempi yleisö ei löydä raveihin”, listaa Niko amerikkalaisen raviurheilun haasteita.

Hän lisää vielä poliittisten sopimusten ja erityisesti vaalien vaikuttavan paljon kasinotoiminnan harjoittamiseen raviradoilla. Monessa osavaltioissa ravien palkintorahat riippuvat paljolti juuri kasinotoiminnan tuotoista.

"Ei täällä vielä paniikkia ole. Olemassa olevat omistajat haluavat ostaa hevosia huutokaupoista ja lähtöihin riittää vielä hyvin hevosia. Vielä täällä on hyvä toimia."