Rikkinäiset loimet muuntuvat helposti heinätyynyiksi

Hevosten loimia voi yleensä korjata, mutta joissain tapauksissa se ei kannata tai onnistu. Kuvituskuva. Kuva: Antti Savolainen

Hevosten heinätyynyjä ei käytetä päänalusina tai sisustukseen, vaan ne ovat hevosten aktivointilelu ja tapa hidastaa niiden korsirehun syömistä. Osa hevosista toki tyhjentää tyynyt hetkessä ja saattaapa repiä tyynyn sitten kappaleiksi, mutta osalle niistä on paljon iloa.

Salpauksen hevostalouden opettaja Kirsi Lustig kertoo, että idea heinätyynyihin tuli oppilailta jokunen vuosi sitten.

”Suurimman osan loimista pystymme korjaamaan, ja muut menevät varaosiksi. Jotkut loimet ovat kuitenkin täynnä hampaanjälkiä ja moneen kertaan paikattuja. Mietimme oppilaiden kanssa, että mitä helkkaria näillä teemme”, Lustig kertoo.

Aluksi etsitään sopiva kohta loimesta, josta saa napattua tyynykankaan. Tyynyyn käytetään vain loimen päällyskangas. Kuva: Kirsi Lustig

Kankaaseen tehdään reikä, josta hevonen saa heinät. Kuva: Kirsi Lustig

Nyt tyynyjä on valmistettu jo sen verran, että kaikenlaista on kokeiltu ja toimivat käytännöt on löydetty.

Lustig kertoo, että helpointa on tehdä neliskulmainen tyyny. Siinä loimesta leikataan sen kokoinen kappale, josta riittää tyynylle ylä- ja alaosa. Heinätyyny on kuin tyynyliina: siinä on kolme kiinteää reunaa ja yksi avattava, niin että sitä kautta tyynyn pystyy täyttämään heinillä. Tyynyn yläpuolen kappaleeseen leikataan reikä, josta hevosen aikanaan nyppii heiniä. Reiän reunat kantataan, ja reiän päälle tehdään ristikko pitämään heinät sisällä. Lustig kertoo, että nämä saa tehtyä loimien vöistä, mutta he käyttävät autopurkaamolta saatavia turvavöitä.

Reiän reunat kantataan loimista irrotetuilla kanttinauhoilla. Kuva: Kirsi Lustig

Tavallinen ompelukone pystyy tehtävään. Kuva: Kirsi Lustig

Tyynyn auki jäänyt kolmas reuna suljetaan esimerkiksi soljilla tai kaulakappaleiden pitkillä tarroilla.

Joskus tyynyt kestävät, aina eivät. Lustig huomauttaa, että liian kestäviä tyynyt eivät saakaan olla, ettei hevonen onnistu satuttamaan niiden kanssa itseään.

”Ja eihän tässä ihan hirveä rahallinen menetys ole, jos hevonen pilkkoo sen tyynyn. Meillä pääasia on se, että oppilaat pääsevät tekemään, ja näissä ei ole niin väliä, onko joka tikki suorassa”, hän kertoo.

Verkko asetellaan paikoilleen. Kuva: Kirsi Lustig

Tyynyn avoin sivu suljetaan tarranauhoilla tai soljilla, mitä loimessa sattuu olemaan tarjolla. Kuva: Kirsi Lustig

Hevosenhoitajan perustutkinnossa varusteiden huolto ja korjaaminen on osana pakollisia tutkinnon osia. Lustig kertoo, että eniten oppilaat korjaavat loimia, mutta myös suojia, riimuja ja päävehkeitäkin.

Tiistaina valmistunut mallityyny on menossa kengityspajan seinään.

”Hevoset voivat napostella samalla, kun oppilaat harjoittelevat kengitystä”, Lustig kertoo.

Valmis heinätyyny valmiina käyttöön. Neliö on yksinkertaisin malli, mutta Salpauksessa syntyy myös pyöreitä. Kuva: Kirsi Lustig

Varsat ja heinätyynyt. Kuva: Heidi Lampinen