Tonnin varsa, kallis varsa

Kuva: Lari Lievonen

Usein kuulee ihmisten puhuvan myytävien varsojen hinnoista ‒ yleensä sävy ei ole kovin positiivinen. Perusteena saattaa olla esimerkiksi se, että hinta on liian kova nuoresta varsasta, jonka radalle tuleminen voi kestää kauan. Mutta miltä näyttää kasvattajan näkökulma?

Ensimmäisenä haluan sanoa suoraan sen, kuinka paljon olen aina arvostanut hevosten kasvattajia, vaikka todellisuudessa minulla ei ole ollut käsitystäkään siitä, kuinka paljon tuo prosessi oikeasti vaatii työtä, sitoutumista ja motivaatiota. Olen aina ymmärtänyt, että prosessi on jalostushevosten valinnasta lähtien pitkä, mutta todellisuuden ymmärtäminen on kuitenkin ollut vuosia pimennossa.

Olen virallisesti kasvattanut nyt yhden hevosen, mutta todellisuudessa työ on ollut toisten. Tammani palasi sen kasvattajalle vuosien jälkeen jalostuskäyttöön ja pääsin hyvin läheltä seuraamaan, kuinka prosessi oikeasti etenee. Rehellisesti sanottuna, olin aika yllättynyt. Kun tammalle on valittu ori, on vielä äärimmäisen pitkä matka siihen, että varsan saa enimmäistä kertaa edes nähdä, puhumattakaan sen valjastamisesta.

Hevosten kasvattaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, sitoutuneisuutta, kokemusta ja intohimoa. Tämän lisäksi työmäärä alun suunnitelmista kohti yövalvomisia ennen varsomista on aivan käsittämätön. Ja kuten hevosurheilussa muutenkin, taito ja hyvä hevonen ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös aika paljon tuuria. Tähtien tulee olla kohdallaan, että kaikki menee suunnitellusti maaliin saakka.

On jotenkin pysäyttävää ymmärtää, kuinka monia vaiheita ja ihmisiä hevosen elämä sisältää syntymästä kuolemaan. Kasvattaja on yksi niistä – hän on suunnitellut, hän on pitänyt hevosista huolen, hän on tehnyt työtä, hän on valvonut, soittanut eläinlääkärille ja myös maksanut kovan hinnan. Hän on mahdollisesti auttanut varsan jaloilleen ja juomaan. Kasvattaja on laittanut riimun päähän ja taluttanut varsan ensi askeleet suureen maailmaan. Tämän työn hinta on mielestäni paljon suurempi kuin se, joka varsasta myyntihetkellä maksetaan.

Tiedän monien valvovan tälläkin hetkellä öitään kameroita tuijotellen ja tallissa hiippaillen. On taas se aika vuodesta, kun uusi ikäluokka syntyy maailmaan, eikä meistä kukaan tiedä, kenen talliin se tähtihevonen tupsahtaa. Se on äärimmäisen kiehtovaa. Se voi tulla suureen talliin tai se voi syntyä pieneen talliin. Vielä emme sitä tiedä, mutta muutaman vuoden päästä tiedämme. Silloin voimme palata vuoden 2023 syntyneisiin varsoihin ja saamme kysymykseen vastauksen.

Minulla ei ole valitettavasti taitoa ja kykyä tarjota ratkaisun avaimia siihen, kuinka kasvattajia voisi paremmin tukea ja kuinka heidän työnsä voisi tehdä näkyvämmäksi. Toivoisin, että kasvattajien asemasta ja heidän tekemästään työstä keskusteltaisiin enemmän, pohdittaisiin ratkaisuja ongelmiin ja erityisesti keskittyisimme puhumisen lisäksi ratkaisemaan näitä ongelmia. Suomi tarvitsee hevosten kasvattajia. Raviurheilu tarvitsee hevosten kasvattajia. Ratsastus tarvii hevosten kasvattajia. Kasvattajat tekevät työtä ja täyttävät nämä tarpeet, mutta muistammeko me tämän myös silloin, kun tonnin varsaa ostaessa kiroamme kovaa hintaa?

Haluaisin, että tämä teksti kannustaisi sinua ottamaan kantaa koskien hevoskasvattajien asemaa. Mutta toivoisin myös, että tämä julkaisu kannustaisi sinua kiittämään kasvattajia siitä työstä, jota he tälläkin hetkellä tekevät.

Kiitos kasvattaja siitä, että jaksat ja panostat. Sinun ansiostasi meillä on tämä laji. Mutta ennenkaikkea, meillä on sinun ansiostasi hevonen.