Kuin kotiin Kuninkuusraveihin
Ravi-ihmisten tie vie tänä viikonloppuna Jyväskylään. Edessä on ravivuoden kohokohta Kuninkuusravit, jotka keräävät tänäkin vuonna kolmen päivän aikana noin 50 000 katsojaa.
”Vaikka vetovoimatekijät ovat jokaiselle vähän erilaisia, jokainen kuitenkin tietää ja tuntee sen, mikä Kuninkuusraveihin vetää”, kuvailee Ville Toivonen kolumnissaan. Kuva: Elina PaavolaTodella pelkistetysti Kuninkuusravit ovat isot ravit. Viikonlopun pääkilpailuissa eli kuninkuus- ja kuningatarkisoissa parhaat suomenhevosoriit ja -tammat juoksevat kahden päivän aikana kolme eri pituista osamatkaa. Kolmen lähdön parhaan kokonaisajan juossut ori on ravikuningas ja tamma ravikuningatar.
Kilpailukonsepti on ainutlaatuinen koko kärryurheilevassa maailmassa, nimenomaan sen vaativuuden takia. Ravikuninkaalliset ovat ikuisesti aikakirjoihin jääviä sankareita.
Kuninkuusravit kuitenkin ovat myös jotain aivan muuta, jotakin paljon enemmän. Jotakin sellaista, mitä on ulkopuoliselle vaikea selittää.
Hienoa Kuninkuusraveissa on nimenomaan se, että siellä ei tarvitse selittää.
Kuninkuusravien viehätyksen luo kokonaisuus, johon kuuluvat ainakin suomenhevonen, huikea urheilu, jännitys, perinteet, vanhat tutut, uudet tutut, unelmointi sekä kokonaisuuden täydellinen aitous. Kuninkuusravien vetovoima syntyy tapahtumasta itsestään, eikä sitä voi keinotekoisesti monistaa.
Olen käynyt Kuninkuusraveissa lapsesta lähtien, ja joka vuosi lähden niihin yhtä iloisena. Vaikka Kuninkuusravit kiertävät eri paikkakunnilla, tulen niihin aina kuin kotiini. Olen joskus kirjoittanut Kuninkuusravien olevan mielentila.
Tapahtuman taikaa on vaikea pukea sanoiksi, sillä se täytyy itse kokea ja elää. En ole koskaan kuulunut poliittiseen puolueeseen tai uskonnolliseen liikkeeseen, mutta on helppo kuvitella puoluekokouksissa tai hengellisissä tilaisuuksissa olevan samaa vaikeasti sanoiksi puettavaa tunnelmaa kuin Kuninkuusraveissa.
Hienoa Kuninkuusraveissa on nimenomaan se, että siellä ei tarvitse selittää. Siellä kohdataan samanhenkisiä ihmisiä yhteisen intohimon äärellä. Vaikka vetovoimatekijät ovat jokaiselle vähän erilaisia, jokainen kuitenkin tietää ja tuntee sen, mikä Kuninkuusraveihin vetää.
Ehkä Kuninkuusraveista on tullut meille myös turvapaikka.
Kun lähes kaikkien muiden suurtenkin ravitapahtumien yleisömäärät ovat pudonneet vanhoista hyvistä ajoista, Kuninkuusravien merkitys meille ravi-ihmisille on vain kasvanut.
Ehkä Kuninkuusraveista on tullut meille myös turvapaikka. Kun uutiset ovat täynnä sotaa ja lamaa, ja kun ravien ja hevostalouden näkymät ovat kauniisti sanottuna epävarmat, Kuninkuusraveissa olemme turvassa.
Kuninkuusraveissa saa olla yhteisön omassa kuplassa, jossa päällimmäiset murheet ovat se, vetävätkö kuljetukset raviradalta etäparkkeihin tai mahtaako sataa.
Eivätkä nekään mitään murheita ole. Jos kuljetukset eivät vedä, sitten odotellaan. Jos sataa, niin sitten kastutaan.
Ensi vuonna ei ehkä sada, mutta sen näkee aikanaan. Eikä ensi vuodesta vielä muutenkaan tiedetä juuri mitään.
Sen verran ensi vuodesta sentään tiedetään, että Oulussa nähdään. Kuninkuusraveissa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








