Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Hevoset

Vuoden valmentaja luotsaa vikeltäjiä – Lilli Merinen viehättyi vuosia sitten lajin monipuolisuudesta

Suomen ratsastajainliiton tunnustuksen saanut vikellysvalmentaja Lilli Merinen osaa kannustaa paitsi suorituksissa myös yhteishengen rakentamisessa.
Lotta Merinen
Vuoden valmentaja Lilli Merinen ja Caballos Latimer eli Late. Monipuolinen ratsu toimii koulu- ja esteratsuna sekä vikellyshevosena.

Pälkäneläinen Lilli Merinen (28) palkittiin tämän vuoden valmentajaksi. Suomen Ratsastajainliiton (SRL) raati teki valinnan yleisön ehdotusten perusteella.

Meristä kuvataan aina positiivisena valmentajana, joka saa valmennettavansa hienosti ryhmäytymään ja puhaltamaan yhteen hiileen. Lahdesta kotoisin oleva, nykyään Pälkäneeltä käsin eri puolilla maata valmentava Merinen on aktiivisesti edistänyt vikellysharrastusta Suomessa.

Lapsesta asti ratsastanut ja juniorivuosinaan koulu- ja esteratsastuksessa aktiivisesti kilpaillut Merinen tutustui vikellykseen sattumalta.

”Kun oma hevoseni muutti tallille, jossa opetettiin vikeltämistä, siskoni Lotta innostui harrastamaan lajia. Äiti ja minä seurasimme treenejä katsomosta ja päätimme lähteä mukaan vikeltämään.”

Merinen vikelsi itse pari vuotta, mutta koulu- ja esteratsastus veivät hänen ajastaan leijonanosan. Yhdeksän vuotta sitten hän alkoi valmentaa vikellyksessä sisartaan Lotta Meristä ja vähitellen valmennettavien määrä kasvoi.

Merinen on SRL:n ja FEI:n hyväksymä vikellysvalmentaja. Lisäksi hän on suorittanut AMK-tasoisen liikunnanohjaajan tutkinnon.

”Opiskeluaikana Haaga-Heliassa suuntauduin kilpa- ja huippu-urheiluun. Sen jälkeen vikellysvalmentaminen on ollut ykköstyötäni. Yritykseni kautta teen paljon muutakin liikunnanohjaamista, kuten hevosalalla on pakko, jotta pärjää.”

Parhaiten menestynyt valmennettava on toistaiseksi hänen siskonsa. Lotta Merisellä on lajissa viisi suomenmestaruutta ja hän on edustanut Suomea vikellyksen EM- ja MM-kilpailuissa.

”Vikellyksessä viehättää lajin monipuolisuus. Suorituksessa arvioidaan teknisen taidon lisäksi taiteellista osaamista. Liikkeistä osa vaatii liikkuvuutta, osa voimaa ja koordinaatiota. Vikellyssuoritus on erilaisten ominaisuuksien ja taiteellisen ilmaisun yhdistämistä”, kuvaa Merinen lajiaan.

Hän korostaa yhteistyön toimivuutta valmentajan, vikeltäjän ja hevosen välillä. Kilpailuissa tuomari arvioi liikkeiden ja esittämisen lisäksi hevosta ja juoksuttajaa. Hevosen liikkumista arvioidaan kuten kouluratsastuksessa.

Viime vuosina vikeltäjien määrä on kasvanut ja normaalioloissa kilpailuja järjestetään noin kuudet kauden aikana. Vikellyksessä kansainvälisille areenoille lähteminen on muuta hevosurheilua vaivattomampaa, sillä omaa hevosta ei välttämättä tarvitse kuljettaa mukana.

”Ulkomailla on mahdollista kisata lainahevosella. Toki on vaikeampaa, kun kisapaikalla saat kerran kokeilla hevosta ja seuraavana päivänä pitää jo kisata. Mutta tämä on upea mahdollisuus ja poikkeuksellista muihin ratsastuksen lajeihin verrattuna”, Merinen iloitsee.

Suomessa vikellyksessä kilpailevia on Merisen arvion mukaan tällä hetkellä noin 150 ja harrastajia viitisensataa. Meillä kyseessä on pieni laji, mutta muualla Euroopassa, erityisesti Saksassa, hyvinkin suosittu harrastus- ja kilpamuoto.

”Saksalaisissa ratsastuskouluissa lapset usein opetetaan ensiksi vikeltämään. Näin he oppivat tasapainoa ja myötäämään hevosen liikettä, eivätkä aluksi vaikuta hevoseen mitenkään. Vasta vikellystuntien jälkeen lapset siirtyvät ratsastustunneille. Tämä systeemi lisää luonnollisesti vikeltäjien määrää”, Merinen kertoo.

Hänen mukaansa monet vikeltäjät harrastavat myös jotakin voimistelulajia ja ratsastusta.

Omaa valmennustyyliään Merinen kuvaa kannustavaksi ja positiiviseksi, mutta myös vaativaksi. Oleellista on kannustus: mikäli vikeltäjä tuntee epäonnistuvansa, valmentaja kannustaa ja yhdessä käydään läpi mahdollisia syitä valmennettavan suoritustekniikassa.

Merinen iloitsee siitä, että vikellystiimeissä on tsemppaava ilmapiiri, kaveria kannustetaan ja epäonnistumiset otetaan asiaankuuluvina hetkinä.

”Jotta kehitystä saadaan aikaan, pitää jokaisen välillä mennä epämukavuusalueellensa.”

Vikellysharrastuksen alussa harjoituksia tehdään pitkään käynnissä ja vasta kehityksen myötä siirretään hevonen laukkaan. Paljon harjoitellaan myös maassa ja pukilla. Vikellystä varten on olemassa erityinen liikkuva harjoituspukki.

Vakituisia valmennuspaikkoja Merisellä ovat Lahdessa Salpauksen sirkuskoulun tilat, joissa järjestetään talvitreenit pukilla. Lahtelaisten treenit hevosen kanssa pidetään Asikkalassa AMR-tallilla.

Myös Urjalassa Hessi-tallilla ja Pälkäneellä Sappeen ratsutilalla on säännölliset vikeltäjien valmennusryhmät.

Merisen oma hevonen, 175-säkäinen Caballos Latimer, eli Late, asustaa Sappeessa. Sillä vikelletään pari kertaa viikossa, muutoin hevonen on monipuolisessa treenissä.

”Pienin vikeltäjistäni on viisivuotias. Kaikkein pienimmät vikeltävät poneilla tai piensuokeilla, vaikka yleisesti ottaen vikellyshevosen on syytä olla iso, vahva ja laukassa tasainen.”

SRL:n tunnustus tuli Lilli Meriselle positiivisena yllätyksenä, onhan valmentajanuraa takana vasta vajaa vuosikymmen. Yrittäjän arki jatkuu kuitenkin normaalina.

”Viime vuodet on menty vikellyksen perässä ympäri Eurooppaa. Nyt mietin, että jos lajin kilpailukautta ei tule, pitäisikö itse suunnata pitkästä aikaa kouluradoille Laten kanssa”, Merinen pohtii.

Matti Ylönen
Lotta Merinen ja Caballos Latimer viime vuoden vikellyksen SM-kilpailuissa.
MT Hevoset
Lue lisää

Ratsastusväki valitsi parhaat: Lilli Merinen on vuoden valmentaja ja Essi Horttanainen ratsastuksenopettaja, Ritva Lampinen palkittiin vuoden teosta

MT Talkkarissa Antti Pihlström ja ravit: ”Kaiken takana on… !”

Paralympialaisten mitalitoivo, vuodesta 2006 huipulla kisannut Katja Karjalainen etsii kummia Toopen viimeiseen tanssiin – "Oikeasti alkaa olla lompakko tyhjä"

Katso video: Suomen ensimmäinen monté-simulaattori auttaa välttämään vaaratilanteita – laji vaatii kovaa kuntoa

MT Hevoset