Hevoset

Hevosen viimeinen matka teurastamoon herkisti omistajan: "Nyt ei tarvitse miettiä, missä Poju on ja mitenköhän se pärjää"

Omasta kasvattihevosesta luopuminen oli tunteikas hetki Katjaana Savaloja-Viinamäelle. Näin on kuitenkin paras, hän tuumii.
Kai Tirkkonen
Ihmisellä on vastuu hevosen elämästä. Päätös hevosen lopettamisesta ei ole koskaan helppo.

Ulkona on vielä säkkipimeää, kun Katjaana Savaloja-Viinamäki taluttaa hevosensa karsinasta tallin käytävälle harjattavaksi. Hetken aikaa harjailtuaan hän purskahtaa itkuun ja kätkee kyyneleensä lämmintä turpaa vasten.

Hevosen on aika astella viimeistä kertaa kuljetusvaunun kyytiin.

Perillä komea lämminverinen taitaa tietää, mihin on tullut. Se ei haluaisi astua teurastamon ovista sisään.

Savaloja-Viinamäki ja hänen miehensä Marko Viinamäki taluttavat hevosta pihassa kärsivällisesti. Vaikka kello käy, tässä kohtaa ei parane kiirehtiä.

Lopulta he peittävät hevosen pään hupulla ja kiertävät pienen lenkin, jonka jälkeen hevonen suostuu astelemaan sisätiloihin.

Viinamäki halaa vaimoaan. Hetken kuluttua teurastamotyöntekijä Valtteri Melamies tuo hevosen riimun.

Kai Tirkkonen
Katjaana Savaloja-Viinamäki harjaa ja hyvästelee Pojun kotitallissa.

Päätös laittaa terve, 9-vuotias ori teuraaksi ei ollut helppo, mutta Iin Kuivaniemellä sivutoimisesti hevostilaa pyörittävä Savaloja-Viinamäki kokee sen oikeaksi.

"En halunnut myydä sitä, koska aina on riski, että se joutuu kiertolaiseksi."

Hevosen myyjä ei voi myynnin jälkeen vaikuttaa, miten eläintä pidetään ja myydäänkö se mahdollisesti vielä uudelleen.

Äitienpäivänä 2012 syntynyt Spirithill's Brave eli Poju on Savaloja-Viinamäen oma kasvatti, joka on kahdesti jäänyt orvoksi. Sen emä kuoli kohtutulehdukseen, kun Poju oli neljän päivän ikäinen.

Kaustiselta sille löytyi keinoemoksi suomentamma, mutta kolmen kuukauden päästä sekin menehtyi – suolikierteeseen.

Pojua juotettiin alkupäivinä tuttipullosta, joten se on hyvin kiintynyt perheenjäseniin. Savaloja-Viinamäki jopa nukkui Pojun vieressä, kun sitä totutettiin oman varsansa menettäneelle tammalle.

Kai Tirkkonen
Marko Viinamäki ja Katjaana Savaloja-Viinamäki tuovat lämminverisen oriin teurastettavaksi koleana torstaiaamuna lokakuun lopussa.

"Pojua treenattiin ravuriksi, mutta kolmevuotiaana se säikähti autoa niin pahasti, ettei sen kanssa voinut enää lähteä yksin lenkille", Savaloja-Viinamäki kertoo.

Jos tuli auto vastaan, hevonen saattoi säikähtää taas niin, ettei hän pystynyt pitelemään sitä yksin. Aviomies oli paljon työmatkoilla.

Savaloja-Viinamäki toimi siihen aikaan vielä päätoimisena ravivalmentajana. Aika meni asiakkaiden ravureiden treenaamiseen ja hoitoon.

"Vuonna 2015 ravialalla alkoi lama ja palkinnot pienentyivät. Päätin siirtyä vanhaan ammattiini lähihoitajaksi Attendolle."

Poju jäi perheen lemmikiksi ja harrastehevoseksi.

"Nyt meillä on kaksi tammaa kantavana. Tallista yksinkertaisesti loppuu tila", Savaloja-Viinamäki perustelee.

Hän toimii Oulun Äimäraution ravitoimintaa pyörittävän Pohjolan Hevosystävät ry:n hallituksessa ja tuntee alan väen hyvin.

"Aktiiviset ravi-ihmiset ovat valveutuneita", hän toteaa. Kuitenkin hän on myös törmännyt useisiin eläinsuojelutapauksiin, joissa eläimen tarpeet on lyöty laimin.

"Nyt ei tarvitse miettiä, missä hevonen on ja mitenköhän se pärjää."

Kai Tirkkonen
Teurastamon eläinlääkäri Sonja Kneckt tunnistaa hevosen sen kaulalla olevasta mikrosirusta. Hevosen passi mitätöidään lopetuksen jälkeen.

Muhoksella toimiva Viskaalin tilateurastamo käsittelee vuosittain 100–150 hevosta. Tila kasvattaa myös itse lihakarjaa ja teurastaa vuodessa noin 1 500 nautaa.

Enemmänkin hevosia olisi mahdollista ottaa.

Hevosenlihaa kysyvät erityisesti allergisten koirien omistajat. Kysyntään ei aina pystytä vastaamaan, jos teurastettavia hevosia ei yksinkertaisesti ole, Viskaalin tilan emäntä Tuula Kukkola-Räinä toteaa.

Liha sopii erinomaisesti myös ihmisen ravinnoksi.

"Hevosenliha on rautapitoista, mureaa ja vähärasvaista", Kukkola-Räinä kertoo.

Hevosenlihan syöminen jakaa mielipiteitä, Viskaalin tila toteaa jo verkkosivuillaan. Monen kuluttajan on vaikea ymmärtää, miksi terve eläin pitää teurastaa.

Kukkola-Räinä näkee asian osana kiertotaloutta. Hevosesta hyödynnetään kaikki mahdollinen.

Viskaalin tila myy hevosenlihaa palvattuna sekä tuoreena silloin, kun sitä on paremmin saatavilla. Tilalla on myös väyliä myydä hevosenlihaa eteenpäin.

Teuraaksi menevä hevonen ei saa olla lääkitty tai lääkityksestä seuraavan varoajan pitää olla umpeutunut. Sen pitää myös olla Suomen rekisterissä ja sillä on oltava hevospassi.

Viskaalin tila maksaa hevosenomistajalle 50 senttiä teuraskiloa kohti.

Kai Tirkkonen
Herkkänä eläimenä Poju arkoi sille vierasta paikkaa. Se vietiin sisään huputettuna, mikä rauhoittaa yleensä hevosen.

Hevosen tainnutus on tilanne, johon toimittajalla ja valokuvaajalla ei ole pääsyä.

Kukkola-Räinän mukaan mitään salattavaa ei ole, mutta tilanteessa halutaan välttyä kaikilta ylimääräisiltä häiriötekijöiltä.

"Haluamme turvata työntekijöidemme ja läsnä olevan eläinlääkärin turvallisuuden sekä tasata tilanne hevoselle mahdollisimman rauhalliseksi."

Eläin tainnutetaan varovasti liikkuen tainnutuspistoolilla niin, ettei hevonen säiky tilannetta, Viskaalin teurastamopäällikkö Margus Meier kertoo.

Meierin mukaan tämäkin tainnutus sujui hyvin, vaikka kyseessä oli varsin pelokas hevonen.

"Itse tilanteessa hevonen rauhoittui, kun sille puhui ja sitä rauhoitteli."

Tainnutuksen jälkeen hevonen nostetaan linjalle. Veret lasketaan, kaula ja jalat nyljetään ja pää irroitetaan.

Teurastamotyöntekijät irrottavat hevosen nahkoja, kun saavumme seuraamaan ruhon käsittelyä teurastamon ylätasanteelta.

Rintalasta avataan, jonka jälkeen suolet ja sisäelimet poistetaan.

Eläinlääkäri Sonja Kneckt tutkii sisäelimet, ruhon ja eläimen yleiskunnon silmämääräisesti.

Mikrosiru etsitään. "Jos sitä ei löydy, osa kaulasta hylätään, jottei siru päädy elintarvikkeisiin", Kneckt kertoo.

Ruho halkaistaan, ja pinta trimmataan, ettei elintarvikkeisiin päädy likaa tai karvoja. Sen jälkeen ruho jäähdytetään.

Lopuksi ruho leimataan ja punnitaan.

Lihat leikataan vasta, kun trikiininäytteiden tulokset ovat tulleet eli yleensä muutaman päivän kuluttua. Trikiini on lihassa elävä loinen. Suomessa sitä tavataan erittäin harvoin.

Kai Tirkkonen
Teurastamotyöntekijä Valtteri Melamies palauttaa Katjaana Savaloja-Viinamäelle orin riimun, kun Poju on tainnutettu.

Pojun lihat päätyvät takaisin omistajilleen. Perhe syö hevosenlihaa monipuolisesti: pihvinä, jauhelihana, savustettuna ja kuivattuna. Luut annetaan koirille järsittäväksi.

Oman lemmikin syöminen voi tuntua monelle vieraalta ajatukselta. Savaloja-Viinamäki näkee asian normaalina elämän kiertokulkuna, josta monet ihmiset ovat vieraantuneet.

Hänen mielestään teurashintaa olisi järkevää nostaa, jotta hevosia ei päätyisi niin paljon kiertolaisiksi ja hevosenlihan tuontikin vähenisi.

Vaikka teurastuspäätös tuntui Savaloja-Viinamäestä helpottavalta ja ainoalta oikealta, se ei poista surua ja ikävää, mitä Pojun poismeno aiheutti.

"Ikävä on, mutta elämä jatkuu. Onneksi vielä hevosia jäi, niin on tekemistä ja touhua. Ymmärrän kyllä, miltä tilallisilta tuntuu, kun viimeistä eläintä lastataan kuljetusautoon", omistaja viestittää teurastusta seuraavalla viikolla.

Seuraavaksi odotellaan kevättä ja varsojen syntymää.

Lue myös eläinfilosofi Elisa Aaltolan ja eläinlääkäri Kristiina Ertolan haastattelut koskien hevosen lopettamista:

Omistajan vastuu hevosen elämästä on suuri – yhä harvempi hevonen teurastetaan, eläkekodeille olisi tarvetta

Kai Tirkkonen
Hevosen poismenon lopullisuus nostaa tunteet pintaan. Marko Viinamäki halaa vaimoaan.
MT Hevoset
Lue lisää

"Tavoitteena syödä punaista lihaa hyvällä omallatunnolla" – muhoslainen lihatila teki keittokirjan, jossa on ohjeet kaikkien ruhonosien käyttöön

Omistajan vastuu hevosen elämästä on suuri – yhä harvempi hevonen teurastetaan, eläkekodeille olisi tarvetta

Kyselytutkimus hevosten eutanasiasta: Harva omistaja arvioi hevosensa henkistä hyvinvointia osana lopettamispäätöstä

Hevosen passiin merkitään teurasvaroajat – tehtävänä on varmistaa kuluttajan turvallisuus

MT Hevoset