Hevoset

Omistajan vastuu hevosen elämästä on suuri – yhä harvempi hevonen teurastetaan, eläkekodeille olisi tarvetta

"Hevonen on yksilö, ei väline. Tämä tuo mukanaan ihmiselle velvoitteen kunnioittaa yksilön elämää mahdollisuuksien mukaan", muistuttaa filosofi Elisa Aaltola.
Kai Tirkkonen
Hevosen lopettaminen on vaikea päätös. Kristiina Ertola muistuttaa, ettei ole reilua kilpailuttaa hevosta, jos se ei enää pysty parhaimpaansa. Osa kilpahevosista löytää paikan harrastekäytössä, mutta eläkekoteja tarvittaisiin myös hevosille lisää. Katjaana Savaloja-Viinamäki hyvästeli hevosensa Pojun.

Usein hevosenomistajat päätyvät hevosen lopettamiseen, jotta he voivat tietää, ettei hevonen päädy ns. kiertolaiseksi. Vanhenevien hevosten hoitokodeille olisikin tilausta.

Hevosten teurastaminen on vähentynyt viime vuosina tuntuvasti. Yhä useampi hevosenomistaja haluaa, että hevonen lopetetaan muulla tavalla.

Vuonna 2015 vielä liki 1 500 hevosta lopetettiin teurastamalla, viime vuonna vain vajaa 700.

Suomen hevoskanta on vakiintunut noin 74 000 hevoseen, ja vuosittain lopetetaan nelisentuhatta hevosta.

"Tarkkaa lukua en osaa sanoa, mutta lopetamme nykyisin ainakin yhden hevosen joka viikko", kertoo Tampereen hevosklinikan eläinlääkäri Kristiina Ertola.

Hän on myös yksi klinikan yrittäjistä.

Ertola ei ole huomannut eroa hevosenomistajien suhtautumisessa sen mukaan, missä käytössä hevonen on. Ratsuja kuitenkin myös tuodaan lopetettavaksi suhteessa enemmän. Niitä on klinikan asiakkaissa enemmän ja lisäksi sekin vaikuttanee,että ratsujen omistajilla on harvemmin mahdollisuutta haudata hevostaan itse.

Lopettamiseen on Ertolan mukaan monia syitä. On eläinlääketieteellisiä syitä, vakava sairaus, vamma tai loukkaantuminen. Joskus on pakko lopettaa heti klinikalla.

Hevosen vamma voi myös olla sellainen, että se estää hevoselta sen urheilukäytön, jossa se on ollut tai vamma vaatii hyvin pitkän kuntouttamisen, mikä tulisi vuoden tai pidempään jatkuessa kalliiksikin.

Monen urheiluhevosen teurastamisen estää myös lääkitys, jota se on jossain vaiheessa saanut. Lopetettavaksi tuodaan luonnollisesti myös iäkkäitä hevosia.

Tampereen klinikalle voi varata ajan lopettamiseen. Toimenpide tehdään lääkkeillä.

Ensin hevonen rauhoitetaan ja nukutetaan samalla tapaa, kuin leikkaukseen mentäessä. Lääkeannokset ovat vain hieman leikkausta runsaampia. Nukutukseen on lopuksi oma aine.

"Omistaja voi olla mukana. Jotkut hyvästelevät hevosen klinikalle tuotuaan, jotkut haluavat olla mukana rauhoitusvaiheessa, jotkut loppuun saakka", Ertola sanoo.

Klinikan eläinlääkärit käyvät myös jonkun verran lopettamassa hevosia niiden kotipaikalla tai paikalla, johon se halutaan haudata. On myös mahdollista lopettaa hevonen kuljetuskoppiin, jos se siitä viedään haudattavaksi tai tuhkattavaksi.

Klinikan väki kuljettaa sen tiloissa lopetetut hevoset kaatopaikalle yhteishautaan, jonne ne peitetään heti.

Kristiina Ertola veisi itse oman hevosensa teurastamoon lopetettavaksi.

"Minulle se on myös eettinen tapa lopettaa hevonen, ja veisin hevosen sinne itse. Moni asiakas tuntuu kuitenkin sitä vierastavan. Harvalla on myöskään mahdollisuutta haudata hevosta omille maille."

Hevosen hautaamiseen tarvitaan kunnan eläinlääkärin päätös. Paikalle on tarkat vaatimukset, sillä se ei saa sijaita pohjavesialueella eikä vesistöjen tai kaivojen lähellä.

Hevosen voi myös tuhkata, mutta yrityksiä on vähän. Iittiläisen Metsäkulman eläintuhkaamon yrittäjä Virve Heikki kertoi (MT Kantri 13.1.), että hän hakee hevosia usein satojenkin kilometrien päästä.

”Moni haluaa hevosensa takaisin kotiin. Läheskään joka paikkaan ei voi hevosta haudata, joten tuhkaus on silloin ainoa vaihtoehto.”

Tuhkaaminen maksaa noutoineen, uurnineen ja muine kuluineen noin tuhat euroa. Ihmiset ovat kuitenkin Heikin mukaan valmiita maksamaan palvelusta.

Hevosia pitäisi älykkäinä ja tietoisina eläiminä käsitellä itseisarvoisesti niin, että ne ansaitsevat hyvän elämän vanhuuteen asti. Näin katsoo Turun yliopiston dosentti, filosofi Elisa Aaltola.

Hän kirjoittaa MT:ssä kolumnia eläimiin liittyvään etiikkaan ja moraaliin liittyen.

"Hevosella on oma mieli ja se pystyy kokemaan olemisensa tietynlaisena. Se ei ole pelkkä väline. Tämä tuo mukanaan ihmiselle velvoitteen kunnioittaa yksilön elämää mahdollisuuksien mukaan", Aaltola perustelee.

Hevoseen on totuttu suhtautumaan välinearvoisesti. Siitä kertoo Aaltolan mukaan se, että vielä suhteellisen nuori hevonen lopetetaan, jos sen suorituskyky ei ole enää riittävän hyvä.

"Lopettamiselle pitää olla painavat syyt. Hevoset ansaitsisivat eläkepaikan tai paikan, missä voivat viettää hyvää elämää."

Tällaisia hevosten hoitokoteja on toistaiseksi vähän ja harvalla on tilaa pitää tallillaan kaikkia vanhenevia hevosia.

Aaltola katsookin, että palveluja tarvittaisiin lisää, niin ihmiset voisivat luottavaisesti luovuttaa tai myydä pieneen hintaan urheilu-uraan enää kykenemättömän hevosensa.

Joukkorahoitus ja vapaaehtoistoiminta voisi olla yksi mahdollisuus.

"Veikkaan, että muutkin kuin hevosia itse pitävät kansalaiset voisivat olla valmiita lahjoittamaan eläkekoteihin. Hevoset vetoavat jaloina eläiminä ihmisiin. Uskon, että lahjoitushaluakin olisi."

Elisa Aaltola kertoo saavansa säännöllisesti hevosihmisiltä viestejä, yleensä sähköpostina. Usein sisältö on pohtia hevosen lopettamista. Väliin kysymys on tutkijan arvion mukaan siitäkin, että omatunto on jotenkin jäänyt soimaamaan oman hevosen lopettamispäätöksestä.

Ihminen on sosiaalisen ryhmän jäsen ja seuraa käytänteitä, jotka koetaan yleisiksi.

"Jos yleisin tapa on, että hevoset lopetetaan, moni omaksuu sen ja kodin etsimisen vastuu voi tuntua liioitellulta. Kun hevosen elinkaari on niin pitkä, on vastuukin ihmisellä suuri."

Osa hevosenomistajista ei halua syödä hevosen lihaa. Siksi varmasti myös hevosen teurastamista vieroksutaan.

"Eläinfilosofiassa ja -etiikassa puhutaan siitä, kuinka meidän on vaikea ajatella, että söisimme ystäviä tai yksilöitä", Aaltola selventää.

Kysymys on myös moraalinen: ruoka ja liha pidetään eri kategoriassa kuin mielelliset eläinyksilöt.

"Sitten voi ajatella, että ruho menee hukkaan. Sitä voi pohtia ottamalla rinnalle ehdotuksen, että pitää syödä kaikki koirat, ettei niiden liha mene hukkaan. Huomaamme, että keskusteluun tulee ero."

Aaltola kannustaakin hevosenomistajia pohtimaan yleisemmin – olipa sitten kysymys hevosen ajamisesta tai ratsastuksesta, kohtelevatko he hevosta yksilönä.

"Uskon että nuorempien sukupolvien suhteen asenneilmasto on ratkaisevaa: he voivat tuoreuttaa tapoja ja ajattelua, jota hevosiin liitetään."

Kristiina Ertolan mukaan asiakkaat ovat lopettamista tilatessaan päätyneet asiaan selvästi harkittuaan eikä eläinlääkärin tehtävä ole sitä kyseenalaistaa.

"En koe vääränä, jos hevonen ei kilpailullisesti enää pärjää tai jos sillä on vamma, josta toipuminen on epävarmaa, veisi pitkän ajan ja maksaisi. On reilumpaa, ettei pyydä hevoselta sellaista, mihin se ei enää täysillä pysty."

Yksi keino varmistaa, ettei hevonen joudu kiertolaiseksi ja palaa kilpailuihin, on poistaa pysyvästi sen kilpailuoikeus. Se on ainakin yksi varmistus, että hevonen pystyy harrastekaverina.

MT todisti hevosen ja sen omistajan viimeistä päivää: Hevosen viimeinen matka teurastamoon herkisti omistajan: "Nyt ei tarvitse miettiä, missä Poju on ja mitenköhän se pärjää"

Lue aiempia:

Eläintuhkaamon arki on uurnia, byrokratiaa ja tunteiden kirjoa - "Hamsteria tai hevosta surraan yhtä lailla"

Kyselytutkimus hevosten eutanasiasta: Harva omistaja arvioi hevosensa henkistä hyvinvointia osana lopettamispäätöstä

Teurastus, hautaaminen tai tuhkaaminen

  • Eläinlääkäri lopettaa hevosen nukutus- ja lopetusaineella.
  • Kun hevonen lopetetaan terastamossa eläinlääkärin valvonnassa, se tainnutetaan ensin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
  • Teurastamossa hevonen kuolee verenhukkaan, kun kaulavaltimot katkaistaan.
  • Tajuttomuuden ja tuntemiskyvyn menetyksen on eläinsuojelulain mukaan säilyttävä, kunnes eläin on kuollut.
  • Hevosia ja muita kotieläimiä saa teurastaa tilalla omaa käyttöä varten tai haudattavaksi.
  • Hevosella voi olla elinikäinen tai tietyksi ajaksi asetettu teurastuskielto lääkityksen vuoksi.
  • Hevosenomistaja voi myös itse merkitä hevosen passiin, ettei hän halua hevosta teurastettavan.
  • Elinikäisen teuraskiellon saaneen hevosen ruho toimitetaan polttolaitokselle.
  • Hevosen hautaamiselle on tarkat ohjeet ja siihen tarvitaan kunnaneläinlääkärin lupa.
  • 13 teurastamoa lopettaa hevosia.
  • Hevosten tuhkauksia tekee vain muutama yritys.
  • Viime vuonna poistui noin 4 000 hevosta ja vain noin 17 prosentissa niiden liha päätyi elintarvikkeiksi.
  • Suomeen tuotiin viime vuonna lähes 1,2 miljoonaa kiloa hevosenlihaa.
  • Suurimmat tuontimaat olivat Argentiina, Belgia, Kanada ja Ranska.
  • Hevosenlihaa tuotiin myös Virosta, Ruotsista, Italiasta, Liettuasta ja Romaniasta sekä Uruguaysta jonkun muun maan kautta.
  • Lähteet: Ruokavirasto, Hevostietokeskus
MT Hevoset
Lue lisää

Hevosen viimeinen matka teurastamoon herkisti omistajan: "Nyt ei tarvitse miettiä, missä Poju on ja mitenköhän se pärjää"

Kyselytutkimus hevosten eutanasiasta: Harva omistaja arvioi hevosensa henkistä hyvinvointia osana lopettamispäätöstä

Eläimet voivat Suomessa entistä paremmin

Tammojen verestä kerättävää hormonia yhdessä eläinlääkkeessä Suomessa – Professori: "Käyttö on marginaalista"

MT Hevoset