Kaukosen kesäraveissa kova pelivaihto ja tunnelma korkealla sateesta huolimatta - mukana toimittajan kommentti

Kuva ei tee oikeutta eilisille Kaukosen raveille - paikalla Kittilässä oli sadesäästä ja ajoista huolimatta todella runsaasti porukkaa. Kuva: Riku Niittynen

Heppa-järjestelmä ei kerro eilisten Kaukosen ravien yleisömäärää, mutta kesän (ainoa) kohokohta veti silmämääräisesti useita satoja katsojia - autot eivät meinanneet mahtua alueelle. Kukaties paikalla oli jopa tuhat päivän mittaan (ainakin kaikki tallialueen väki mukaan lukien). Yleisökadosta ei ollut pelkoa.

Pelivaihdossa tapahtui huikea nousu. Vuonna 2020 kokonaisvaihto oli 37255 euroa - eilen 80190 euroa ja rapiat päälle. Tämä tapahtui sadepäivästä ja koronauutisista huolimatta. Ja ravit alkoivatkin jo puoliltapäivin!

Kittilän Kaukosen kylän raviradan lähdöt olivat myös hyvää tasoa. Esimerkiksi suomenhevosten pääsarjassa (palkinto 1200 euroa) voittanut  Tarmo Liikamaan valmennettava Niemen Eemil otti jo uransa 21. tolpan. Kakkoseksi tsemppasi Pikku-Ryti (23 voittoa). Jälkimmäinen  Jouko Kankaan valmennettava palasi viiden kuukauden tauolta. Molemmat tähtäävät seuraavaksi Oulun 75-raveihin vajaan parin viikon päässä.

Kavioura on 800 metrin mittainen eli urheilu Kaukosessa on erilaista. Tämä myös siksi, että rata on kapea. Kuitenkin yleisö saa jännittää kovia kamppailuja läheltä, ja tunnelma on tiivis. Varsinkin se oli tänä vuonna tiivis, kun monet hakivat sateensuojaa päärakennuksen katoksen ja muiden räystäiden alta.

KOMMENTTI:

Parasta paikan päällä - älkää viekö Kaukoselta päiväänsä tai kaikkia totopäätteitä raviradoilta!

Ravipäivän aamuna tunnelma latistui: sataa koko päivän, sanottiin säätiedoissa. No, eipä tule tungosta Kaukosen radalle, ajateltiin, näin korona-aikana. Mitä vielä, edessä oli paras ravikokemus miesmuistiin!

Kun radalle saavuttiin, kävi selväksi, ettei yleisökadosta tosiaan ole pelkoa, vaikka vettä tuli niin että ropisi. Raviradan alueella oli tiivis tunnelma, vaikka moni katsoi kisoja omista autoistaan. Tiiviys hermostuttaakin näinä aikoina, mutta vastuullisesti väki yritti pitää välejä sateen paineesta huolimatta ja käytti maskejakin (toimittajan maski tuppasi unohtumaan autoon, soo soo). Kaikkien näiden olosuhteiden puristuksessa muistui taas mieleen, kuinka upea ja maanläheinen laji raviurheilu on. Ihmiset olivat välittömiä ja hyvällä päällä kelistä huolimatta. Kahvi, räiskäleet ja makkarat maistuivat. Tilat olivat siistejä ja toimivia. Kilpailujen seuraaminen 800 metrin radalla läheltä rataa nousevasta rinteestä oli jännittävää. Oli kertakaikkiaan mukava käydä katsojana raveissa. Menen Kaukoseen uudestaan, jos luoja suo!

MUTTA! Hevosmäärät pienenevät ja ravipäiviä vähennetään: Kaukosenkin ainokainen päivä 2022 on kuulemma uhattuna. Radalla on ajettu "aina" yhtä päivää kesässä, välillä kahtakin, mutta 2000-luvulla yhtä. Voin vain sanoa päättäjille: aloittakaa karsiminen jostain muualta kuin Kaukosesta (ja kesäraveista muutenkaan, siellä tuote on aidoimmillaan)!

Toinen asia joka kiinnitti huomioita ravituotteen tulevaisuuteen liittyen, on suunnitelma totopäätteiden viemisestä pois raviradoilta. Kaikki tapahtuu jatkossa kai mobiilisti tai itsepalvelupäätteillä. Jos ja kun näin käy, jotain kaunista kuolee hevosvedonlyönnin kulttuurista.

Keskiviikkona oltiin nimittäin vielä Vermossa (ei vielä Lapissa) tuttujen kanssa - ihmisiä, jotka käyvät harvakseen raveissa. Heidän ensimmäinen kysymyksensä oli: missä on vedonlyönti? Kerroin, että kännykälläkin onnistuu, mutta ei: he halusivat luukulle. Samoin kesällä ranskalaisen superhevosen italialainen omistaja halusi hänkin luukulle - jätti juomarahankin totovoitostaan! Kaukosessa samoin, tietenkin, kuului asiaan käydä välillä luukulla. En tarkoita, että totomyyjien pitäisi värjötellä tyhjissä totohalleissa kymmenmäärin, mutta heidän kokonaan poistaminen tuntuu, kuin revittäisi sydäntä rinnasta.

Raviradat ovat valitettavasti autioitumassa - ilmiö on globaali. Paitsi Suomen kesäradoilla: niillä viihdytään vaikka sateella! Sinä päivänä, kun toiminta ravivedonlyönnin ympärillä muuttuu täysin inhimilliselle kontaktille vieraaksi, ravien loppu on lähellä. Ei voi enää repiä lappua, ei näyttää vieruskaverille T4:n onnistunutta varmaa, ei heilutella seteleitä, ei odotella voittoa totomyyjältä vähän rintaa röyhistäen (jos olisi henkselit, niitä voisi paukutella) - ei voi enää mennä luukulle jännittynyttä odotusta hyristen. Ei voi kuulla kavioiden kopinaa, ei haistaa hevosten hikeä tai lantaa - hevosiakin jännittää!

Toivon, että mietitään vielä totoravien tuotetta: pohditaan raveja tulevien vuosien kalentereissa ja raviratojen kuluttajakokemuksena. Tiedämme kaikki, että nyt eletään vaikeita aikoja, mutta Kaukosesta sain toivoa: parasta paikan päällä!