Matti Patronen ja Seloistotähti palaamassa lenkiltä kotiin. Treenilenkeillä Patronen jutustelee hevostensa kanssa ääneen maailman asioista. Kuva: Matti Patrosen albumi
”Hyvä tunnelma tarttuu ihmisestä hevoseen” – Matti Patroselle hevonen on paras kaveri
Kun Matti Patronen lähtee hevostensa kanssa kärrylenkille Oriveden metsäteille, kuuluu miehen parran takaa usein jutustelua.
Suomenhevoset Virman Kunkku ja Seloistotähti avustavat heinätöissä laadunvalvojina ja koemaistajina. Kuva: Matti Patrosen albumi”Keskustelen hevosen kanssa aiheesta kuin aiheesta; Ukrainasta, tulevista keleistä ja siitä, pitäisikö hevoselle pian hieroja tilata”, Matti Patronen hekottelee puhelimessa.
Toistaiseksi eivät ole Furiosa, Merran Roihu tai muut tallin hevosista kuskilleen vastanneet. Tai tavallaan ovatkin:
”Hevonen lukee ihmistä koko ajan. Hyvä tunnelma ruokkii itseään, ja tarttuu ihmisestä hevoseen”, koko ikänsä hevosten kanssa viettänyt Patronen toteaa.
Ravihevosharrastuksen Patroselle ja hänen puolisolleen Virpi Färlinille mahdollistaa oma maatila.
”Jos maataloudesta ja hevosista saisi elannon, en muuta tekisikään. Ehkä jonain päivänä.”
Matti Patronen on tämän viikon Hevosalan Helmi. Hänet nimesi sarjassa haasteltu Mona Vallden.
”Matilla on ollut tosi suuri merkitys siihen, että hevoskärpänen on päässyt minua puremaan. Matti jaksoi talutella pikkutyttöä shettiksellä metsässä ja otti kyytiin ajolenkeille”, Vallden kertoo.
1. Matti Patronen, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Olen kasvanut vauvasta alkaen hevosten kanssa kotona. Tämä on minulle elämäntapa kaikella lailla, kaikki asiat ovat rakentuneet hevosten ehdoilla ja hevosiin liittyen. Neljän vanhana ajoin reellä hevosta ensimmäistä kertaa. Toisella kymmenellä ollessani aloin treenimielessä ajamaan hevosia.”
”Virpin kanssa meillä on tallissa seitsemän hevosta, kaikki omia. Olen kiitollinen, että olen saanut touhuta hyvien hevosten kanssa, nyt Furiosa-tamman ja suomenhevosori Merran Roihun. Aiemminkin on ollut menestyneitä hevosia kuten Jaluri, Parisniekka, Tuulen Masa ja Raisu Jussi. Tämän homman suola ovat nimenomaan ravikilpailut, en osaisi pelkästään kasvatella hevosia ja syötellä niille pullaa.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Partasen Kalle oli sellainen Vieterin mies, näin häntä jo nuorena raveissa, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt, miten hän haastatteluissa kertoi hevosten kanssa touhuamisesta. Partanen ajoi kilpahevosillaan perunanvakoja ja kävi postinhakureissuilla ynnä muuta. Siitä jäi mieleeni, että hevonen on kaveri ja sitä kohdellaan kuten parasta kaveria kuuluukin. Sellainen onnistuu tällaisissa harrastepuitteissa, kun ei ole kymmeniä hevosia treenissä. Olen pyrkinyt etsimään jokaisesta hevosesta sen vahvuudet.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Iloisen ja terveen hevosen näkeminen ja tunteminen on se juttu. Kun hevonen nauttii olostaan, tulee sen johdannaisena menestystäkin joskus. Parhaimmillaan tämä on vuorovaikutusta, jossa ihminen ja hevonen tekevät toistensa eteen parhaansa.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Se juttu on vähän niin kuin ensirakkaus. Kun hevosen näkee, sen ilmeen ja olemuksen ja syttyy yhteys. Hevonen voi olla raju tai rauhallinen, mutta joidenkin kanssa vaan synkkaa − ihan kuin tiettyjen ihmistenkin kanssa.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Ajankäyttö ja kustannusten nousu. Palkintotaso ei ole noussut samassa suhteessa kuin kustannukset. Kallis on tämä harrastus, jos radalta ei koskaan mitään tulisi. Toisaalta harrastukset aina maksavat.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Ihan kaikilla osa-alueilla, tässäkään ei ikinä tule valmiiksi. Jos sillä tavalla erehtyy kuvittelemaan, se on huono homma. Vastaanottavainen pitää olla kaikessa: ruokinnassa, treenaamisessa ja kilpailuttamisessa, että löytää oikeat sarjat ja osaa rytmittää hevosen levon ja rasituksen. 86-vuotias äitini, joka on itsekin ajanut kilpaa, seuraa intohimoisesti netistä raveja, analysoi lähtöjä ja kertoo mielipiteitään sekä antaa vinkkejä.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Tunti sitten, kun tulin Furiosalla pikku lenkiltä. Kun hyvällä hevosella lähtee metsätielle luontoa katsomaan ja kuulemaan ja hevoselle juttelee, niin silloin näin ajattelee.”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Hannu Kamppurin. Olen tuntenut Hannun 80-luvulta. Hän on hiljainen puurtaja, joka ei itsestään pidä ääntä, mutta on hevosmies isolla H:lla. Hannu lukee hevosta ja tekee työtä sydämestään, vaikka se on hänelle ammatti.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
