Matti Honkosen elämän hevonen ja paras kaveri kuninkuusraviosallistuja Kokeva vihreämmillä laitumilla

Tementikko 23,1 ja 64700 euroa on paras Kokevan 40 jälkeläisestä. Tänä kesänäkin syntyi vielä tamma Ceelapoke. Tementikon ohjissa on kuvassa Seppo Markkula. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Matti Honkonen tunnetaan mm. Ypäjällä sijaitevan ravintola Karrin Puomin omistajana. Ravintolan edessä tosiaan on puomi, johon vierailijat voivat hevosensa sitoa. Honkosen ja Kokevan (Vokker) yhteinen taival alkoi vuosituhannen vaihteessa ja jatkui loppuun asti - ori eli 24-vuotiaaksi. Se lopetettiin alkukuusta. Kilpaura alkoi 2002. Koelähdön ajoi kasvattaja ja toinen omistaja  Marja-Leena Paavilainen, mutta ensimmäisen startin ohjasti Honkonen.

"Meillä oli alkuun vuorovetoa ohjastustehtävissä", Honkonen kertoo.

"Se oli sellainen vuoroveto, että voitosta vaihtui kuski eli vähän käänteinen systeemi, kuin monilla. Silloin kaksi-kolmevuotiaana Kokevaa kävi moni katsomassa Ypäjällä,  Ahokkaan Kaarlo,  Toivasen Veli-Pekka ja moni muu . Ne eivät nähneet ilmeisesti siinä suurta lahjakkuutta, ja ajattelin itsekseni, että kohta sitä ei käy enää kukaan ostomielessä katsomassa. Soitin nimittäin mummolle ja sanoin, että lainaa rahat, ostan hevosen."

Mikä oli lämpimin muisto oriin uralta?

"Tottakai se oli kunkkarit. Niin moni oli sanonut, ettei Kokeva ole kaksinen ravurinalku, ja joillekin olin vastannut, että se vie minut vielä kuninkuusraveihin, niin kyllähän se oli iso tunne. Tässä suomenhevoslajissa on oikeastaan vain ne kunkkarit, mistä ihmiset isosti haaveilevat.

"Myös Rovaniemen kuninkuusravit, joissa oltiin vain täytelähdössä, olivat iso juttu. Siellä Kokeva jotenkin puhkesi kukkaan: se paransi menoaan nähtyään ison yleisön. Siinä oli myös se, että Jorma Nykänen sitä siellä pohjoisessa kävi hoitamassa, ja siitä eteenpäin Nykäsen hoidot olivat säännöllisiä oriille. Hän niitä lukkoja osasi avata."

"Lopulta alun jälkeen Kokevasta tuli vain minun ajokkini, kun se vähän potki Mallua ja sen jälkeen se oli melkein yksin minun projektini. Se vähän kuin näytti, että haluan, että vain Matti ajaa minua. Ei siinä mitään vakavaa tapahtunut, mutta kuitenkin. Se oli hieno matka ja Kokevasta tuli paras kaverini, näin se on, ikinä. Siitä voi päätellä millainen paikka oli, kun piti päästää kaveri menemään. Ori oli liukastunut aiemmin, ja se ei oikein koskaan toipunut niistä vammoista enää."

"Kilpahevosena se oli aika terve. Koskaan ei esimerkiksi niveliä piikitetty. Se oli kyllä periaatteenikin. Ja aika paljon olen taipunut oriin jalkoihin ja niitä on kyllä hoidettu muilla keinoin. Ja Nykänen hoiti kroppaa sitten myös."

Tuleeko uusia hevosia ja mikä on harrastuksen ja työelämän tilanne nyt?

"Ei tule uusia hevosia. Kyllä Kokeva oli minun elämäni hevonen, ja se oli jotenkin siinä. Tämä on niin hurjan kova laji. Minulla on ihan hirveä kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, jotka tässä lajissa vain jaksavat ja jaksavat - on se kovaa tulla toimeen ja harrastuksena se on kallis. Asun puolitoistavuotiaan amstaffinartun Maman kanssa aika lähellä Teivon ravirataa, ja Mama tykkää hevosista ja raveissa käymisestä niin mahdottomasti (nauraa). Se käy ensin moikkamassa hevoskaverit ja sitten se vie ihmeen usein Sammioon pubiin, missä ihmiskaverit jo usein odottavat ja ihmettelevät, että missä se Mama viipyy?"

"Pidän sitä Ravintola Karrin Puomia, vaikka käyn siellä vain viikonloppuisin. Ei sekään ole välttämättä mikään loppuelämäni tehtävä, mutta näin huutokaupan aikaan esimerkiksi se on mukavaa, kun siellä käy tuttuja hevosihmisiä. Esimerkiksi  Seppo Suuronen ja  Risto Airaksinen ovat usein käyneet ja kävivät tälläkin kertaa."