Kuninkuusravit on raviurheilun timantti. Tapahtumassa käy joka vuosi myös paljon ihmisiä, joille ravit ovat täysin uusi kokemus. Kuva: Carolina Husu
Perinteikkään kansanjuhlan järjestäminen muutoksessa – ”liikkumavaraa ei hirveästi ole”
Forssa järjestää Kuninkuusravit neljättä kertaa. Vaikka radan tapahtumat eivät suuresti muutu, edelliskerran opit eivät enää päde.
Talkoolaisuuskin muuttaa muotoaan. Elina Hirvonen kiittää, että silti on löytynyt iso vakioporukka, joka on jo kuukausia antanut aikaansa ja monipuolista osaamistaan. Kuva: Carolina HusuKuninkuusravien yhteistyön tiivistämistä on tapahtunut. Kolme tapahtuma viime järjestäjää eli Forssa ja sitä edeltäneet Seinäjoki ja Lahti ovat jakaneet jatkuvasti tietoa avoimesti, mitä Forssan raviradan toimitusjohtaja Elina Hirvonen pitää keskeisenä.
”Isossa kuvassa yhteistyö ei ole yhtään kaduttanut. Kun on nähnyt jo pariin kertaan, miten toimitaan, on saanut paljon varmuutta ja aina on tullut apua, kun on kysynyt.”
Kenelläkään ei ole vastauksia koronaan tai Venäjän sotaan, joka nyt vaikeuttaa toimitusketjuja ja nostaa kustannuksia. Silti tärkeä hyöty on ollut nähdä ennalta kustannusrakennetta: mitä mikäkin kuluerä saa ja voi maksaa.
Hirvonen oli itse mukana järjestämässä Forssan edellisiä ”kunkkareita” vuonna 2006. Silloin hän teki Mustialan agologiopintoihin liittyvää puolen vuoden harjoittelua radalla.
Itse kilpailutapahtumahan ei ole kovin paljon muuttunut. Se on järjestäjille tavallaan helpoin osa, hän sanoo.
Olisi silti virhe ajatella, että homma hoituu samalla kaavalla kuin edellisellä järjestelyvuorolla noin 15 vuotta sitten saati sitä edeltävällä 30 vuotta sitten.
Käytännön esimerkki porttien ulkopuolisen maailman muutoksesta kuultiin Jokioisten leivältä. ”He toimittivat vuoden 1988 kunkkareihin 35 000 viineriä. Nyt ei puhuta enää edes tuhansista kappaleista.”
Järjestävän radan osa on tasapainotella tradition voiman ja trendien välillä. ”Ennen kaikkea olemme joutuneet mettimään, mistä se kansanjuhla on aiemmin syntynyt ja mistä nyt. ”
Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Minna Mäenpää painottaa, että tietotaidon jakaminen edeltävän, tämän vuoden ja seuraavan välillä on periaatteessa hyvä malli.
Kuninkuusraveilla on niin sanotut tiedonsiirtopäivät. Forssan tapahtumaa purkavat heti syyskuussa Forssan kanssa seuraajat eli Kouvola ja Jyväskylä.
Tulevaisuutta ajatellen vuoden päätapahtuman kokonaiskehittäminen on silti raviurheilulle myös strategisesti tärkeä kysymys. Kuninkuusravit on lajin timantti, kuten Mäenpää sanoo.
Vaatimustaso lisääntyy koko ajan. Siihen liittyy paljon muuta kuin pelkästään raviradan tapahtumat. On siis oheis- ja majoituspalveluja, markkinointia, turvallisuuden ja liikenteen järjestelyitä lupahakemuksineen.
Vertauskohtaa on haettu Jukolan viestistä, jossa Suunnistusliitto hallinnoi koko tapahtuman brändiä ja järjestäjät saavat siihen oikeudet.
Toistaiseksi kaikki maakuntaradat ovat voineet hakea järjestämistä vuorollaan. Nyt Kaustinen ja Lappeenranta ovat jo niin sanotusti jääneet totutusta järjestyksestä välistä, toki hakea ne yhä voivat vuoroa.
”Nyt kun mietitään koko kilpailutoiminnan rakennetta, samassa yhteydessä pitää myös arvioida kuninkuusravien järjestämissysteemi”, Mäenpää sanoo.
Suuri osa tilapäisrakentamisesta tapahtuu tiiviisti vain muutama viikko ennen tapahtumaa. Palveluiden oikea mitoittaminen on järjestäjille iso kustannushaaste. Kuva: Carolina HusuKuninkuusravien kahdelta edelliseltä järjestäjältä eli Lahdelta ja Seinäjoelta forssalaiset ovat saaneet tärkeää tietotaitoa.
”On ollut etuoikeutettua, kun on tehty paljon yhteistyötä. Kun alkuviikosta mietittiin telttapaikkoja, juuri mietin, kuinka paljon helpottaa, kun olet nähnyt niiden sijoittelun kolme kertaa. Sitä kautta oma tekeminen sutjakoituu”, Elina Hirvonen painottaa.
Ravintolatoiminnassa ja viestinnässä Hirvosen oikeina käsinä ovat olleet ammattilaiset, jotka ovat työskennelleet myös viime vuosien kunkkareissa.
Silti hänen kokemuksensa mukaan järjestelyissä on monia asioita, joita pitäisi miettiä isossa kuvassa yhdessä ja käsikirjoittaa vielä selvemmin.
”Oma vahva ajatuksena oli ennalta, että olisi löydetty enemmänkin kumppanuuksia, jotka olisivat lähteneet kehittyämään tapahtuman tulevaisuuttakin ajatellen”, Hirvonen toteaa.
”Korona-aika ja ylipäätään ihmisten vaihtuvuus organisaatioissa on tehnyt sen, että se ei ole toteutunut niin hyvin, kuin voisi.”
Isoin yhteinen kilpailutus on ollut panimopuolen sopimus Hartwallin kanssa, joka jatkuu vielä Forssassa.
Seinäjoki joutui erityisen epäkiitolliseen tehtävään järjestää tapahtuma koronarajoitusten keskellä. Vararahastoa järjestäjien tueksi ei ole, vaikka siitä on viime vuosina toistuvasti keskusteltu.
Elina Hirvonen toteaa, että pelimerkkejä ja pikakeinoja ei juuri ole irrottaa viime hetken varautumiseen, jos esimerkiksi tapahtuman aluspäiviin ja niiden aikaan osuu useamman päivän kova sade.
”On niin paljon isoja kuluja. Siinä ei ole hirveästi liikkumavaraa, mitä mullistuksia kestää enää näillä kulurakenteilla.”
Hän painottaa silti ratojen roolia tapahtuman pyörittämisessä jatkossakin. ”Niin kauan kuin järjestävä seura on vastuussa, kyllä se osaaminen kulkee niissä ihmisissä, jotka sitä (ravien pyörittämistä) käytännössä tekevät.”
Lue myös:
Järjestävä rata tasapainottelee ahtaassa raossa. Ihmisten kulutustottumukset ja vaatimukset esimerkiksi liikenteelle ja turvallisuudelle ovat mullistuneet, vaikka kuninkuusravien pääkisat kulkevatkin entistä mallia. Kuva: Carolina HusuArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
