Sisäinen kello saa ylipainoiset ahmimaan ruokaa
Joukko teinejä eristettiin viikoksi ulkomaailmasta ja luonnonvalosta. Sisäinen kello sai normaali- ja ylipainoiset syömään eri tavoin.
Sisäisen kellon keskuskello on aivosolujen tiivistymässä, mutta kello toimii muissakin elimistön soluissa. Sen toiminta eri ihmisissä vaihtelee vähän riippuen perimästä, ympäristöstä ja käyttäytymisestä. Kuva: Timo FilpusLihavuus altistaa nyky- ja tulevat polvet monille ikäville sairauksille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Lihavuuden syitä on haettu ja löydettykin geeneistä, suoliston mikrobeista, elintavoista, liiasta sokerista, rasvoista ja niin edelleen. Viimeisin lihavuuteen liitetty asia näyttää olevan meissä kaikissa tikittävä sisäinen kello, joka säätelee vuorokausirytmiämme. Amerikkalaiset tutkijat järjestivät mielenkiintoisen kokeen, joka osoitti lihavien ahmivan illansuussa kaloreita sisäisen kellonsa tahdittamana.
Sisäisen kellon vaikutuksista painon nousuun ei ollut aikaisempaa näyttöä. Sen selvittämiseksi suunniteltiin koe, jossa osallistujat eristettiin ulkomaailmasta. Koehenkilöinä oli joukko teinejä, koska nuorten lihavuuden ajatellaan aiheuttavan erityisen pahoja ongelmia tulevaisuudessa. Mukana oli normaalipainoisia, ylipainoisia ja lihavia.
Osallistujat asuivat runsaan viikon tilassa, jossa vuorokausi jakautui himmeästi valaistuun päivään ja pilkkopimeään yöhön. Himmeästi valaistuun siksi, ettei valo sotke melatoniinin eritystä. Melatoniinin mittauksilla nimittäin seurattiin sisäisen kellon tikitystä. Kelloja, digitaalisia vehkeitä tai ulkoa tulevaa valoa ei ollut tarjolla.
Aikaa osallistujat viettivät tekemällä käsitöitä, katselemalla elokuvia himmennetyltä valkokankaalta ja pelaamalla pelejä. Ruokaa oli tarjolla kuudesti päivässä standardiannoksina, ja sitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Kulutetut kalorit mitattiin.
Tutkimuksen tulos oli selvä: ylipainoiset ja lihavat teinit söivät sisäisen kellon kertoman iltapäivän ja illansuun aikana enemmän kuin normaalipainoiset verrokit. Yöunen pituudessa ei ollut eroja eri ryhmien välillä. Koska kaikki jokapäiväiset ärsykkeet oli eliminoitu, voitiin erot syömisrytmissä yhdistää sisäiseen kelloon.
Sisäisen kellon keskuskello on aivosolujen tiivistymässä, mutta kello toimii muissakin elimistön soluissa. Sen toiminta eri ihmisissä vaihtelee vähän riippuen perimästä, ympäristöstä ja käyttäytymisestä. Se vaikuttaa biologiaan valon eli päivä/yö-syklin tarpeiden mukaan.
Sisäisen kellon linkki teinien lihavuuteen on kiinnostava. Eri asia on, miten sen voisi arjessa huomioida.
Lähde: PNASArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









