”Keneltä on jäänyt tänne vauva?” Lapset kannattaa ottaa mukaan kauppaan noloista tilanteista huolimatta
Lapset pitäisi ottaa mukaan eri paikkoihin ja tilaisuuksiin, jotta he oppisivat myös käyttäytymään niissä, kirjoittaa Terhi Peltokorpi kolumnissaan.
Ostosten tekemisestä lasten kanssa voi olla yllättäviä hyötyjä. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen”Juodaanpa teillä paljon maitoa!”
Viereistä ostoskärryä täyttävän miehen kommentti muistuu mieleeni vielä vuosienkin päästä maitohyllyn luona, vaikka kärryyn nostelemieni maitopurkkien määrä on pudonnut alle puoleen vanhimpien lastemme aikuistuttua ja kotona asuvan perheen koon pienennyttyä.
Tuttavani tapasi vastata näihin ihmettelyihin: ”Valitettavasti yksi litra kaatuu jo perheemme pienimmiltä lattialta pyyhittäväksi.”
Kaupassakäynti herättää monenlaisia tunteita.
Osa nauttii hyllyjen välissä kuljeskelusta ja uusien tuotteiden tutkimisesta. Joku toinen viettää kaupassa lepohetken kodin arjesta lastenhoidon keskeltä. Kolmas välttää ikävältä tuntuvan ja aikaa vievän ruuhkaisessa kaupassa käynnin naputtelemalla verkkokaupan valikoimasta ruoat, pesuaineet ja pehmopaperit rauhassa kotisohvalla istuen.
Mekin tilasimme korona-aikana ruoat ja ne kuljetettiin kotiovellemme tai haimme ne noutopisteestä. Jostain syystä tästä ei tullut perheellemme tapaa, joka olisi jatkunut tähän päivään saakka.
Liekö syynä pedanttiuteen taipuva luonteeni ja haluni valikoida ostoskärryyn päätyvät tuotteet tarkkaan niiden laatu ja päivämäärät huomioiden? Niinpä kaupassa käydään kiireisen arjen keskellä työpäivän jälkeen, kun joku huomaa, että viimeinen maitopurkki tyhjeni aamupalalla.
Lapsuudenkodissani äiti opasti aina, että lapset pitää ottaa mukaan eri paikkoihin ja tilaisuuksiin, jotta he oppivat käyttäytymään niissä. Niinpä isä otti meidät lapset mukaan ruokakauppaan.
Kauppareissut sujuivat useimmiten myös nopeammin, kun yksi haki maidot, toinen leivontatarvikkeet ja kolmas keräsi hedelmät ja juurekset. Mukanaolosta oli muutakin hyötyä.
Kun teini-ikäisenä pääsin kauppaan TET-harjoitteluun ja sen jälkeen joulusesongin ajaksi töihin, osasin neuvoa tavaroita etsiville asiakkaille, mistä löytyvät sokerit ja jauhot. Tiesin myös maalarinteipin ja hammastahnojen paikat.
Tapanani oli ottaa lastemme vauva-aikoina nukkuva vauva mukaan ruokakauppaan ja nostaa vauva turvakaukaloineen ostoskärryn päälle poikittain.
Isojen tavaroiden latominen kärryyn turvakaukalon ohitse oli mahdotonta, joten kaukaloa piti nostella edestakaisin kärryn päälle ja pois useita kertoja kauppareissun aikana. Vauvan painon noustessa nostelu kävi jo jumpasta.
Kauppareissut lasten kanssa voivat päättyä myös nolosti. Kassalle tultaessa turvakaukalo piti nostaa vielä viimeisen kerran kaupan lattialle, jotta suurperheen viikko-ostokset sai siirrettyä riittävän nopeasti kassan liukuhihnalle.
Yhdellä vieläkin tuoreessa muistissa olleella kauppareissulla olin jo maksanut ostokseni ja pakkasin niitä kasseihin, kun kuulin jonkun pitkässä kassajonossa seisovan asiakkaan huutelevan: ”Keneltä on jäänyt tänne vauva.”
Nolona tunnustin unohdukseni ja hiivin vähin äänin hakemaan muutaman metrin päähän unohtuneen jälkikasvuni.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
