Pikaiset pisteet Pohjois-Karjalan piirakoille: Testasin perinneherkkuja
Pohjois-Karjalan perukoilla, penkille perustetaan paikka pienimuotoiselle paikallisten piirakoiden pisteytykselle, päätösvaltaisena pisteissä pitäytyy Peltsi.Joensuun torilla on tuulinen, elokuinen keskiviikko. Ympärilläni kansainvälisyysmarkkinoita kasataan kuin majavat patoaan. En kaipaa nyt krokotiiliburgeria vaan perinteikkyyttä, joita on tarjolla Marttojen kojussa, josta löydän ”karjalaisen maistelulautasen”, tämän taitavan taikinatrion.
Sultsina
Lautasella oikeassa yläkulmassa sijaitseva riisillä täytetty perinnerulla. Kuori tuntuu hyvältä, tuoksua ei voi arvostella kun ei juuri tuoksu. Riisitäyte ei tunkeile liikaa, vaan juuri optimaalisesti. Tämän riisipuuromaisuus taittaa sopivasti ruiskuorta, mikä on hyvä asia. Munavoita sultsina ei tarvitse, sillä sen suutuntuma ja tekstuuri ovat lähes täydelliset. Syöminen käsin vaatii tarkkuutta. Arvosanaksi 4,5/5.
Vatruska
Lautasen vasen reuna, käsituntuma on parempi kuin sultsinassa sekä itse syömisen logistiikka sujuvampi. Munavoi maustaa tätä piirakkaa tosi hyvin. Vatruskan kuori maistuu mahtavalta, mutta itse täytteestä tuntuu puuttuvan jotain, joka kruunaa kokonaisuuden. Arvosanaksi 4/5.
Mahallaan makkooja eli kokkonen
Jälkiruokana toimii lautasen alareunassa oleva herkku, jolla on useita nimiä. Täytteen roolia ajaa mustikka, jonka makeus taittuu hyvin. Kuori on hieman kankea, mutta mustikkatäyte hyökkää sisältäpäin sopivasti, kuin Troijan hevosen tapauksessa. Testaan myös tätä makeaa herkkua munavoilla: tuo makean ja suolaisen sinfonia tuo mieleen mustikkapiirakan täytteen. Ei aiheuttanut mahallaan makkoomista itse testaajalla, kenties ilmiö tulee viiveellä. Arvosanaksi 4/5.
Testaaminen sai minut kaipaamaan aikaa, jota en itse ole ikinä kokenut.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n kesätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





