Espanjasta tuodulta koiralta löydetyn Linguatula serrata -kielimadon pituus oli kolmisen senttimetriä. 

Espanjasta tuodulta koiralta löydetyn Linguatula serrata -kielimadon pituus oli kolmisen senttimetriä. Kuva: Anu Näreaho 

"Olemme löytäneet Suomesta nyt ensimmäistä kertaa koiran Linguatula-kielimatotartunnan. Koiran lattialle yskäisemän litteän, kolmisen senttimetriä pitkän loisen havaitsi omistaja", Anu Näreaho kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa. Hän on eläinlääketieteellisen parasitologian yliopistonlehtori yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

Koira oli tuotu Espanjasta Suomeen noin vuotta aiemmin. Omistaja toimitti alustavan tunnistuksensa jälkeen loisen eläinlääkärille, joka otti yhteyttä parasitologian laboratorioon.

Siellä näytettä ja toimitettuja koiran ulostenäytteitä tutkittiin tarkemmin ja alustavaksi diagnoosiksi tuli Linguatula-tartunta. Itä-Suomen yliopistossa tehty DNA-tutkimus varmisti, että loinen kuului Linguatula serrata -lajiin.

Matomaisesta ulkonäöstään ja kielimato-kutsumanimestään huolimatta Linguatula serrata on rapujen tapaan äyriäinen, tiedotteessa kerrotaan. Lajin pääisäntinä toimivat koiraeläimet ja väli-isäntinä esimerkiksi märehtijät.

Pääisännissä jopa kahdeksan senttimetrin pituisiksi kasvavat aikuiset loiset elävät nenänieluun kiinnittyneinä. Ne tuottavat nenäeritteisiin ja ulosteeseen munia, jotka ympäristöstä päätyvät väli-isäntänä toimiviin kasvinsyöjiin, kuten nautoihin ja lampaisiin.

Väli-isännässä loisen nuoruusmuodot asettuvat esimerkiksi maksaan, keuhkoihin ja imusolmukkeisiin. Ne voivat tartuttaa koiran, jos koira syö näitä kudoksia raakana.

Kielimato tarttuu myös ihmiseen. Ihminen voi toimia sekä loisen pää- että väli-isäntänä, joskin tämä on Näreahon mukaan erittäin harvinaista.

Loista esiintyy Euroopassa erityisesti Romaniassa, josta tuotujen koirien tapauksia on kuvattu eri maissa. Espanja ei ole tyypillisin esiintymisalue, mutta tartuntoja voi tapahtua missä tahansa, missä loisen elämänkierto on mahdollinen – tavallisimmin lampaan ja koiran välillä.

Koiran ulosteen ja eritteiden mukana leviävät munat voivat toimia tartuntalähteenä myös ihmiselle. Tapauksen koira oli ollut oireeton ennen loisen havaitsemista, eikä ulostenäytteissä todettu munia. Koira lääkittiin soveltuvalla loislääkkeellä.

"Koirien tuontiin voi liittyä riski uusista taudeista, joista osa on riski myös ihmiselle. Kattava diagnostiikka ja loislääkitys ennen koiran tuontia sekä seuranta myös tuonnin jälkeen auttavat hallitsemaan riskejä. Kuvatussa tapauksessa omistaja toimi esimerkillisesti ja tartunta saatiin varmistettua ja hoidettua", Näreaho kiittelee.