Veli Ylöstalo jyristelee 80-vuotiaalla traktorillaan Mannerheimintielle – videolla veivataan vehjettä käyntiin

Eläkkeellä oleva Veli Ylöstalo vaalii vanhoja traktoreita. Varsinainen aarre on 1930-luvulla valmistettu Farmall F-12, joka tulee nähtäväksi MTK:n konekavalkadiin perjantaina. Kuva: Sanne Katainen

Konemiehen tuntee rasvaisista käsistä, ainakin vanhojen koneiden ystävän. Kuva: Sanne Katainen

Veli Ylöstalo säätää Farmallin kaasutinta ja asettaa sytytystä kohdalleen. Vanhan Farmallin moottori pyörähtää terävällä vedolla, kerran, kaksi, kolme. Ylöstalo kokeille kädellä pako­putken päästä, onko yhtään lämmin. Ei ole. Uudetkaan yritykset eivät tuota tulosta.

Illinoisissa 1930-luvun alussa valmistettu Farmall-traktori ei suostu käynnistymään. Ei auta, vaikka toimittajakin yrittää.

”Viimeksi se kävi kaksi vuotta sitten, kun traktori oli esillä Rauta ja petrooli -tapahtumassa Riihimäellä.”

Eläkkeellä oleva Ylöstalo tunnustautuu kovaksi konemieheksi. ”Isäkin oli.” Isällä oli paljon erimerkkisiä traktoreita kuten Olivereita, joilla hän urakoi muun muassa kapearaiteisen rautatien pölkkyjen poisviemisen, kun rata purettiin.

Ylöstalo luopui viljelystä vuosikymmen sitten ja serkun poika jatkaa tilanpitoa. Hän jätti kuitenkin tilan traktorit itselleen, viisi niitä on. Uusin on kohta 20 vuotta vanha ja kolme Fordsonia on 50–60-luvuilta.

”Uusimmat joutaisi myydä, mutta vanhimmista traktoreista en luovu.”

Konekavalkadiin Helsinkiin lähdössä olevan Farmallin tarkkaa historiaa ei tiedetä. Suupuheiden mukaan traktori olisi tullut uutena janakkalalaisen kartanon käyttöön. Sen jälkeisestä ajasta ei ole tietoa.

Farmall ja Ylöstalo tapasivat toistakymmentä vuotta sitten, kun hän oli vierailulla pitkä­aikaisen tuttavaperheen luona.

Ylöstalo kävi sodan jälkeen kansakoulua kymmenen kilometrin päässä Lammin suuntaan, ja tutustui samalla luokalla olleeseen tyttöön. Yhteyttä on pidetty senkin jälkeen ja käyty kylässä.

”Tuttavaperhe oli hankkinut jostain vanhan Farmallin ja vieraillessani tokaisin, että tuollainen olisi mukava omistaa. Pari vuotta myöhemmin tuttava­pariskunta otti yhteyttä ja kysyi, olenko vielä kiinnostunut traktorista.”

Farmallia oli säilytetty pressu­katoksessa pihalla ja katos piti purkaa. Kaupat tehtiin.

Ja Ylöstalo jäi koukkuun. ”Siitä on nyt lähemmäs kahdeksan vuotta.”

Ylöstalo ei osaa sanoa, mikä vanhoissa koneissa viehättää.

”Ehkä se on sellaista vanhan konemiehen meininkiä, ei halua lopettaa koneiden kanssa pelaamista.”

Isoja remontteja tai kunnostuksia hän ei ole koneille tehnyt, ei ole tarvinnut. Jotain on maalattu ja oikeita sävyjä on löytynyt paikallisesta maali­kaupasta.

Farmall on ostohetken kunnossa. Edellinen omistaja on maalannut traktorin parikymmentä vuotta sitten. Sävy on alkuperäinen, mutta maalari on peittänyt saman tien traktorin tunnukset. Runko- tai valmistus­numeroakaan ei ole löydetty, mistä voisi päätellä, milloin traktori on valmistettu.

Ylöstalo esittelee traktoriaan ylpeänä: ”12-hevosvoiman malleja valmistettiin Illinoisissa Yhdysvalloissa 30-luvun alussa, ehkä tämäkin on niiltä ajoilta.”

”Traktorin toisessa kyljessä on lukenut Farmall ja toisessa McCormick, jotka olivat International Harvesterin traktorimerkkejä ennen sotia.”

Kolmen vanhan Fordsonin ja Farmallin lisäksi Ylöstalon tallissa on kymmenen muuta vanhaa traktoria. Säilytystä varten Ylöstalo on hankkinut kaksi isoa varastokonttia.

Vanhoja traktoreita on löytynyt monella tavalla.

”Joku on tuonut koneen ja jättänyt tänne, osan olen ostanut. Vanhoja traktoreita on ilahduttavasti myynnissä.”

Tuoreimmat hankinnat ovat runsaan vuoden takaa, kun 50-luvun Volvo löytyi Pälkäneeltä ja Valmetin ensimmäinen dieselmalli 33D Sastamalasta.

Ylöstalo on kiinnostunut vanhoista traktoreista, 60-lukulaiset ovat jo hiukan liian nuoria. ”Myös hinta vaikuttaa, sillä olen ajatellut, että lainaa en kone­kauppoja varten ota.”

Tyypillisesti hän on maksanut ostoksista parituhatta euroa.

Koneet ovat olleet ikäisekseen hyvässä kunnossa ja osat tallella. Lähes kaikki traktorit myös käyvät, mutta turvallisuussyistä Ylöstalo on irrottanut niistä akut.

Traktorit eivät ole enää rekisteristä. ”Poistin rekisteristä, kun koneilla ei kuitenkaan ajeta ja maksujakin niistä tuli.”

Ylöstalo arvelee, että traktorien keruu saa nyt jäädä eikä hän aio enää hankkia lisää koneita. ”Ikääkin on jo 75 vuotta. Tai no. Mistä sitä koskaan tietää.”

Keruuharrastuksellaan Ylös­talo haluaa huolehtia siitä, ettei kaikkia vanhoja koneita romuteta. Naapurissa oli vuosia sitten kaksikin hyväkuntoista Oliveria, mutta romuksi ne menivät.

Mihin Ylöstalon varjelemat traktorit päätyvät? ”Hankala juttu, ehkä valtiolle. Vielä en ole luopumassa niistä, kun olen hengissä ja koneiden kanssa touhuaminen kiinnostaa.”

”Suvussa on ollut syöpää. Jos myisi traktorit yksitellen keräilijöille huutokaupassa ja antaisi varat syöpien hoitoon.”

Janakkalassa oli parikymmentä vuotta sitten lomittajana virolainen sähköinsinööri Göran Raus. Hän oli työskennellyt aiemmin Viron televisiossa ja tuli Suomeen töihin, kun Viro itsenäistyi.

Nuorimies kävi saunomassa Ylöstalossa ja ystävyys on jatkunut, vaikka Raus palasi Viroon ja ryhtyi viljelijäksi, kun maita palautettiin entisille omistajille.

Rausin isä oli ollut pellavatehtailija ja maita oli niin paljon, ettei tilukset saanut poika uskaltanut edes ottaa kaikkea. Ehtona oli, että peltoja piti myös viljellä.

Ylöstalon tallissa on ystävyyden peruja kaksi Virosta tuotua vanhaa traktoria, venäläinen T-25 ja David Brown.

”Virolaisinsinööri otti muutama vuosi sitten yhteyttä. Hän muisti, että minulla on tarpeeton traktorikaivuri, jolle olisi käyttöä Virossa ja ehdotti vaihtokauppaa. Traktorit tulivat auton kyydissä Suomeen ja Janakkalaan ja kaivuri lähti paluukuormassa.”

David Brown oli alun perin ollut Suomessa ja viety Viroon, kun naapurimaan viljelijöitä autettiin alkuun 90-luvulla.

Farmall-traktori on tulossa perjantaina pidettävään MTK:n satavuotisjuhlien konekavalkadiin. Piikkipyöräinen traktori kulkee reitin kuljetusauton lavetilla.

Ylöstalo ei vielä tiedä, lähtisikö mukaan. ”Mieluummin ahertelen koneiden parissa kotona kuin lähden kauas.”

Hänellä todettiin hiljan sydämen läppävika. Veljentytär on lääkäri ja hän rauhoitteli. ”Vika saattaa olla synnynnäinen, ei siitä kannata murehtia, vaan elää kuten ennenkin.”

”Helsinki on kuitenkin kaukana ja siitä on vuosia, kun viimeksi siellä kävin.”

Ylöstaloa on pyydetty monet kerran erilaisiin vanhojen koneiden klubeihin.

”Fergusonin, Fordsonin ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. En ole mennyt, ei huvita matkustaa. MTK:n satavuotis­juhliin voisin kuitenkin tulla.”