KEITTIÖMOKAT Kun kaikki menee pieleen, lue ohje
Alavutelaisen Anne Hiipakan leipoma leipä olisi kelvannut moneen tehtävään. Ei ehkä kuitenkaan syötäväksi.
”Pidän itseäni kohtuullisen pätevänä ruuanlaittajana ja leipurina. Talouskoulukin tuli aikoinaan käytyä.
Vuosia olin vältellyt leivän tekemistä, mutta sitten päätin tarttua härkää sarvista. Ajattelin, ettei se kovin vaikeaa voi olla.
Etsin vanhasta keittokirjasta leipäohjeen ja luin sen. Siis vain sen alkuosan, missä luetellaan ainekset ja määrät, en jatkoa. Minähän osasin tehdä pullataikinan, joten ei se siitä paljon poikkeaisi.
Alustin taikinan, mikä tuntui käteen aika löysältä. Siispä lisäsin jauhoja. Ja uudestaan. Ja vielä kerran kiellon päälle.
Jopa tuntui taikina napakalta, sitä nyrkittäessä hiki kihosi väkisinkin otsalle.
Koulussa aina sanottiin, että taikina on valmis, kun se irtoaa kupin laidoista. Totisesti se pysyi niistä irti.
Jos köntti ei olisi ollut niin jumalattoman painava, se olisi singahtanut kulhosta ulos.
Keittokirja oli sen verran vanha, että siinä ei puhuttu asteista tai paistoajasta mitään. Summalta vaan kuin karstulaiset Amerikkaan, tuumasin uunin lämpöä säätäessäni.
Leivät eivät tahtoneet nousta millään. Lopulta kärsivällisyyteni katkesi ja laitoin leivät uuniin. Lopputuloksena oli kovakuorisia, mustiksi kärähtäneitä limppuja, joiden sisus oli raakaa mömmöä. Niitä ei syönyt edes naapurin hevonen, jolle kävin palasia tarjoamassa.
Painoa leivillä oli noin kilo per kappale. Jos limpulla olisi heittänyt ihmistä, osuma olisi ollut tappava.
Suunnittelin käyttäväni limppuja joko ovenpönkkinä tai verkonpainoina, mutta kompostiin ne lopulta päätyivät.
Tapaus opetti nöyryyttä ja kärsivällisyyttä: usko kokeneempiasi ja lue jutinan tähden ohjeet loppuun saakka. Tämä tapahtui vuosia sitten. Jauhopeukalo on siitä kehittynyt ja kehtaan jo tarjota omatekoista leipää vieraallekin.”
Tuulikki Viilo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
