Viihtyykö yksivuotias lapsesi telkkarin äärellä? Näin liiallinen ruutuaika viivästyttää pienten lasten kehitystä

Mitä pidempään lapsi viihtyy ruudun ääressä, sitä enemmän hänen kehityksensä viivästyy. Ruutuajalla tarkoitetaan älypuhelimen, television, videopelien ja tietokoneen katsomista. Kuva: Timo Filpus

Pienen lapsen ruutuaika vaikuttaa tutkimusten mukaan lapsen kehitykseen. Siksipä WHO ja meidän oma THL:kin on antanut suosituksia 2–5-vuotiaiden lasten päivittäisen ruutuajan rajoittamisesta tuntiin. Pyrkimyksenä on varmistaa riittävä liikunta ja unen saanti. On vain niin, että suosituksia näyttää olevan vaikea noudattaa ja jo imeväiset altistuvat ruudun vaikutuksille.

Tuore Tohokun ja Hamamatsun yliopistoissa Japanissa tehty tutkimus selvitti, miten yksivuotiaiden ruutuaika näkyy lapsen kehityksessä myöhemmin kahden ja neljän vuoden iässä. Tutkimukseen osallistui 7 000 äiti-lapsi paria, joiden tiedot hankittiin kyselyillä. Yhden vuoden iässä noin puolet japanilaislapsista oli ruudun edessä alle tunnin päivässä, kolmannes 1–2 tuntia, joka viides 2–4 tuntia ja muutama prosentti yli neljä tuntia.

Kahden ja neljän vuoden ikäisinä lasten kehitystasoa arvioitiin monin tavoin. Miten he kommunikoivat, kuinka onnistuivat liikkeet ja sormien toiminta, miten oppiminen ja ongelman ratkaisu sekä kuinka sujuivat leikit muiden lasten kanssa.

Tuloksissa näkyi, että mitä pidempään lapsi oli viettänyt aikaa ruudun ääressä, sitä selvemmin se näkyi kehityksen viivästymisenä. Tosin vaikutukset vaihtelivat eri toiminnoissa ja eri iässä. Kaksivuotiailla viivästymistä oli kommunikaatiokyvyissä, hienomotoriikassa, ongelman ratkaisuissa ja sosiaalisissa taidoissa. Vielä neljän vuoden iässä kommunikaatio ja ongelmien ratkaisu olisivat voineet sujua paremmin.

Tutkijatkin myöntävät, että ruutuajan laadullakin on merkitystä. Aina se ei hidasta kehitystä. Esimerkiksi kielelliset taidot kehittyvät tai jäävät jälkeen riippuen siitä, onko katsotuissa ohjelmissa kasvatuksellista ideaa.

Ruudulta lapsi ei saa palautetta samalla tavalla kuin vanhemman tai muun henkilön kanssa kasvokkain kommunikoimalla. Siksi hyvä neuvo on puhua ja seurustella lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Vaikka helpompaa olisi antaa lapsen viihtyä ruutunsa äärellä.

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori.