Näin liikunta vaikuttaa aivoihin – kuntoilun hyödyt aavistettiin jo ennen, mutta näin suurta muutosta ei osattu arvata

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunta. Kuva: Timo Filpus

Vaikka liikunnan terveellisyydestä on kirjoitettu palstat täyteen, löytyy harva se viikko uusia kiinnostavia tietoja – kuten nyt sen vaikutuksista aivoihin.

Aiemmin on toki tiedetty, että liikkuminen on hyväksi aivojen terveydelle ja vähentää esimerkiksi muistisairauksien riskiä. Uutta on kuitenkin se, että fyysinen aktiivisuus voi jopa muuttaa aivojen rakennetta.

Saksalaisessa hermostotautien tutkimuskeskuksessa seurattiin viikon ajan koehenkilöiden liikunnan vaikutuksia aivoihin. Osallistujat olivat aikuisia ikähaitariltaan keski-ikäisistä yli yhdeksänkymppisiin. Osallistujien liikkuminen selvitettiin reiteen kiinnitetyillä kiihtyvyysantureilla, ja mahdollisia aivojen muutoksia etsittiin magneettikuvauksella. Sillä näki aivojen tilavuuden, kuorikerroksen paksuuden ja aivojen harmaan alueen tiheyden.

Jo näinkin lyhytaikaisen tutkimuksen tulokset osoittivat liikunnan vaikutusten näkyvän aivokuvissa. Sekä liikunnan määrä että rasittavuus lisäsivät aivojen tilavuutta ja kuorikerroksen paksuutta. Selvimmin muutokset näkyivät hippokampuksen eli muistille tärkeällä alueella.

Nuoremmilla tehokkainta näytti olevan rasittava liikunta. Lohdullinen havainto tehtiin ikääntyneiden liikunnasta. Yli 70-vuotiailla nimittäin jo kevytkin liikunta tuotti aivomuutoksia lähes välittömästi. Eli jo vartin kävely päivässä tai kulku portaissa hissin sijasta tekee hyvää aivoille niillekin, jotka inhoavat lenkkeilyä tai muuta urheilullista liikuntaa.

Tutkimuksessa todettiin myös, että muuttuneiden aivoalueiden soluissa oli runsaasti aktiivisia mitokondrioita, jotka vastaavat solujen energiatuotannosta. Ne tarvitsevat runsaasti happea, jota liikunnan laajentamat verisuonet toimittavat paikalle.

Tutkijoiden mielestä tulosten perusteella voidaan entistä vakuuttavammin todeta, että kohtuullinenkin liikunta ja istumisen vähentäminen voivat estää aivokudosten katoa ja aivojen rappeumatauteja.

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori.