Tammenterhoista kakkua ja suopayrteistä tiskinainetta? Satu Hovin kirja omavaraisuudesta yliarvioi rajusti lukijan yleistiedon kasvien hyötykäytöstä

Satu Hovi: Omavaraista – Luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä. 228 sivua. Kirjapaja. Kuva: Juho Vääräkangas / Kirjapaja, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Lukemisto|Kirjallisuus

1.7.202321:00

Arvio

Riitta Mustonen

Omavaraisuus on noussut meneillään olevien kriisien takia uudelleen arvoonsa. Siihen saumaan iskee Satu Hovin kirja Omavaraista. Kirjassaan Hovi jakaa omia vinkkejään luonnonantimien hyötykäyttöön.

Hovi esittelee keinoja korvata tuontiraaka-aineita, kuten monia mausteita, kahvia, teetä. Hän antaa myös runsaasti neuvoja erilaisten kasvien hyötykäyttöön ja opastaa esimerkiksi, miten voi itse tehdä vaikkapa konetiskiainetta suopayrtin versoista tai viinietikkaa etikanemästä .

Kirjassa on sekä tietoa kasveista että reseptejä. Osa ohjeista on käyttökelpoisia, mutta ainakin aloittelijalla voi mennä sormi suuhun ohjeita tavatessa. Esimerkiksi jogurtin teossa neuvotaan, että litra maitoa pitää lämmittää 41–43 asteeseen ja vatkata sitten kaksi ruokalusikallista jogurttia joukkoon. Sen jälkeen lämpö täytyy pitää tasaisena 41–43 asteessa 5–7 tunnin ajan – miten? Ja sitten siirtää astia jääkaappiin – kuinka kauaksi aikaa, eli milloin jogurtti on valmista?

Kirjan suurin ongelma on, että siinä ei ole lainkaan kuvitusta. Luonnonantimia esitellään vaikka millä mitalla, mutta tämän kirjan avulla niitä ei pysty varmuudella tunnistamaan. Esimerkiksi vuohenputkesta sanotaan vain, että tottumaton voi sekoittaa sen myrkyllisiin putkikasveihin, mutta ei kerrota, miten nämä erottaa toisistaan.

Osa ohjeista on peräisin ajoilta, jolloin käytössä ei ollut jääkaappia tai pakastinta. Hovi neuvoo esimerkiksi, miten voita valmistetaan käsin hiertämällä ja pesemällä. Tuloksena on kotivoita, joka säilyy jääkaapissa 1-3 viikkoa. Prosessi vaikuttaa varsin työläältä, mutta kuuluu ehkä sarjaan mielenkiintoista tietää, kuten jotkut muutkin kirjan ohjeet.

Epäilyttää myös, mitä astianpesukone pitäisi itse tehdystä suopayrttitabletista. Entä miltä maistuisi piimälimppu tammenterhoista tai tammenterhokakku? Terhoja kun on kotipihalla syksyllä ihan vaivaksi asti. Tosin tämäkin prosessi vaatii aikaa, sillä terhoja on ensin liotettava vedessä noin kaksi viikkoa, vaihdettava vesi päivittäin ja maisteltava, kunnes on tyytyväinen makuun. Sen jälkeen Hovi neuvoo hienontamaan terhot jauhoksi kahvi- tai viljamyllyllä tai morttelissa. Näinköhän tulisi hyvä kakku?

Kirja saattaa sytyttää innon suurempaan omavaraisuuteen ja antaa vinkkejä, mistä aloittaa, mutta ainoaksi oppaaksi siitä ei ole.