Jos yrittää päästä Eurooppaan 24 kertaa, opettelee liudan uusia kieliä ja tekee vuositolkulla kellon ympäri töitä suuren unelmansa eteen, ei nujerru ihan vähästä. Ei edes silloin, kun elämäntyö uhkaa kirjaimellisesti vesittyä eikä vakuutuksesta saa euroakaan.
Marraskuun 26. päivänä 2024 kävi nimittäin niin, että alkutalven nietoksia seurasi rankkasade, ja tällainen yhtäkkinen vesimäärä oli liikaa eteläsatakuntalaisten peltomaisemien läpi virtaavalle Eurajoelle.
Joki tulvi oikein kunnolla ja kasteli monen muun paikan ohella Mohamed ”Ninno” Zanganan pyörittämän italialaisravintola Trattoria La Mia Bellan kellarikerroksen Euran keskustassa.
Alle kaksi kuukautta tulvan jälkeen Zangana istuu ravintolassaan ja muistelee marraskuun kauhunhetkiä.
”Ensin ajattelin, että konkurssi tästä tulee. Sitten päätin, etten ajattele mitään, vaan pelkästään teen.”
Ravintolan alakertaan vyöryi toista metriä vettä, ja tuho oli totaalinen. Roskiin lensivät niin taikinakone, pastakone, jäätelökone, jääkaappi, pakastin, akkuja kuin tolkuton määrä elintarvikkeitakin. Pois piti heittää yli 40 000 euron edestä tavaraa.
Kotoisin maatilalta Irakin Kurdistanista.
Opiskeli italialaista ruuanlaittoa 2000- ja 2010-lukujen vaihteessa ympäri Italiaa.
Asunut Eurassa Satakunnassa vuodesta 2012.
Työskenteli Suomessa ensin HK:n tehtaalla, kunnes avasi Euraan italialaista ruokaa tarjoavan Trattoria La Mia Bellan vuonna 2018.
Kuvailee ravintolaa elämäntyökseen. Kehittelee jatkuvasti uusia reseptejä ja rakentaa parhaillaan pakettiautosta liikkuvaa ravintolaa.
Ninno Zanganan tie ravintolayrittäjäksi Satakuntaan on ollut melkoinen. Hänen tarinansa saa alkunsa Irakin Kurdistanista, jossa Zangana kasvoi maatilalla.
Kurdistanilla tarkoitetaan pääasiassa kurdien asuttamaa aluetta, joka sijaitsee Iranin, Irakin, Turkin, Syyrian ja Armenian alueella. Kurdit ovat kaikissa mainituissa valtioissa etninen vähemmistö.
Zanganan perhe kasvatti muun muassa riisiä, vihanneksia, meloneja ja yrttejä. Maan alla lymysi öljyä, mutta vaikka maa kuului perheelle, öljyn hyödynsi valtio.
Vuodesta 1979 vuoteen 2003 Irakia hallitsi diktaattorin otteistaan tunnettu Saddam Hussein. Yhdistyneiden Kansakuntien asettama Irakin kauppasaarto oli voimissaan, ja elämä tuntui näköalattomalta. Vuonna 1997 Zangana päätti pyrkiä Eurooppaan.
Hän lähti Iranin pääkaupunkiin Teheraniin ja otti vastaan mitä tahansa työtä. Palkka oli yksi Yhdysvaltain dollari päivässä, eli ei juuri mitään. Zangana sai kuitenkin säästettyä rahat ensimmäiseen, mutta ei suinkaan viimeiseen, pakomatkaan kohti Turkin Istanbulia.
Lähi-idän maantiede kävi yli vuosikymmenen aikana tutuksi, ja Zangana piirtääkin ulkomuistista sormellaan ravintolan pöytään näkymätöntä karttaa sitä mukaa, kun hän kertoo tarinaansa.
Aina uudestaan hän joutui palaamaan lähtöpisteeseen ja aloittamaan säästämisen alusta, sillä milloin minkäkin valtion viranomaiset saivat hänet kiinni.
Saddam Husseinin valtakauden jälkeen vuonna 2008 Zangana sai elämänsä ensimmäisen passin, jonka avulla hän pääsi Turkin İzmiriin asti. Sieltä matka jatkui kumiveneellä, johon ahtautui 29 ihmistä ja jota ohjasi marokkolainen maakrapu.
Vene rantautui Samosin saarelle Kreikkaan, ja useiden mutkien kautta Zangana pääsi lopulta Riminin kaupunkiin Italiaan.
”Näin kaikkien vuosien aikana paljon pahoja ja paljon hyviä ihmisiä. Niistä tarinoista saisi vaikka tv-sarjan”, hän tiivistää.
Riminillä Ninno Zanganalle annettiin vaihtoehdoksi joko karkotus takaisin Irakiin tai puoli vuotta vankilaa.
Hän valitsi vankilan, eikä hänen lopulta tarvinnut lusia siellä kuin kuukausi, sillä katolisen kirkon avustus- ja kehitysyhteistyöjärjestön Caritaksen asianajajan avulla hän pääsi lopuksi vankeusajakseen asumaan järjestön tiloihin.
Mies työskenteli Caritaksen keittiössä, jossa kokattiin päivittäin lounasta ja päivällistä kaupungin kodittomille. Tullessaan Zangana ei osannut sanaakaan italiaa, mutta hän kertoo toimineensa jo neljän kuukauden jälkeen tulkkina.
Saavutus voi kuulostaa uskomattomalta, mutta Zangana osasi siinä vaiheessa äidinkielensä kurdin lisäksi jo arabiaa, persiaa ja turkkia, joten kieltenoppiminen oli käynyt tutuksi. Vaikka hän ei vielä siinä vaiheessa sitä tiennyt, hän tulisi oppimaan tulevaisuudessa vielä englannin ja suomen kielet.
”Ajattelin, että jos osaan tehdä italialaista ruokaa aivan alusta asti, voin tehdä sitä missä päin maailmaa hyvänsä, sillä minun ei tarvitse löytää valmiita tuotteita kaupasta.” Ninno Zangana
Paikallisen sosiaalityöntekijän avulla Zangana pääsi kokkiopintoihin, mutta hänen opinjanonsa ei sammunut. Seuraavaksi hän opetteli pizzanpaiston salat sekä muun muassa salamin, ilmakuivatun kinkun, parmesaanin ja monenlaisten makeiden herkkujen valmistuksen.
Zanganan nopea oppimiskyky herätti Italiassa ihmetystä, sillä siellä ruokaan liittyvät ammatit ovat vahvasti eriytyneitä. Zangana halusi kuitenkin oppia kaiken.
”Ajattelin, että jos osaan tehdä italialaista ruokaa aivan alusta asti, voin tehdä sitä missä päin maailmaa hyvänsä, sillä minun ei tarvitse löytää valmiita tuotteita kaupasta.”
Tämä järkeily kantoi hedelmää Suomessa. Zangana muutti Euraan vuonna 2012 ja alkoi heti suunnitella omaa ravintolaa.
Tosin aluksi hänen piti käydä puolentoista vuoden paperisota Suomen viranomaisten kanssa, eikä hän saanut työskennellä ennen kuin paperit olivat kunnossa. Hän käytti ajan hyödyksi opiskelemalla suomen ja englannin kielet ja kutsumalla suomalaisia ystäviä syömään kotiinsa. Tällä tavoin hän kehitti kielitaitoaan ja oppi, millainen ruoka suomalaisille maistuu.
Seuraavat 3,5 vuotta kuluivat elintarvikeyhtiö HK:n tehtaalla ensin Eurassa ja sitten Raumalla. Zangana otti vastaan kaikki tarjotut ylityöt ja teki palkkatöiden jälkeen remonttia tulevaan ravintolaansa. Esihenkilö ei ollut uskoa korviaan, kun Zangana kävi irtisanoutumassa samana päivänä, kun hänelle oltiin tarjoamassa vakituista työpaikkaa HK:lta.
Trattoria La Mia Bella avasi ovensa Eurassa vuonna 2018. Kun Zangana puhuu ravintolastaan, kädet alkavat viuhtoa innokkaasti. Hänelle ravintola on elämäntyö ja paikka, jonne hän kuvailee menevänsä joka aamu ikään kuin kyseessä olisi avajaispäivä.
”Alkuperäinen suunnitelmani oli avata useita ravintoloita ja rakentaa brändi, mutta kun sain tämän avattua, en enää miettinyt voittoa. Minulle asiakkaat ovat vieraita, ja saan voimaa siitä, kun he hymyilevät ja ovat tyytyväisiä.”
Zanganan ravintolan sydän on sinne vuonna 2020 muurattu pizzauuni, joka lämpiää puilla. Pizzauuni olikin yksi harvoista asioista, jotka säästyivät marraskuun tulvakatastrofilta.
Asiakkaat eivät kuitenkaan ole hylänneet oman kylän ravintolayrittäjää. Tulvan jälkeen Zangana kirjoitti onnettomuudesta ravintolan Facebook-sivulle, ja tuiki tuntemattomatkin ihmiset alkoivat ostaa ravintolaan lahjakortteja.
Ystävät jeesasivat, kun kovia kokenutta irtaimistoa piti kantaa jätelavalle. Zangana itse paahtoi töitä lähes vuorokauden ympäri ja sai lopulta avattua ravintolansa uudelleen jo itsenäisyyspäiväksi.
Zangana sanoo, että paikalliset ovat ansainneet häneltä ikuisen kunnioituksen.
”He ovat kuin perhettä. Ei tällaista asiakassuhdetta voisi rakentaa isossa kaupungissa.”
