Kehorauhan asialla: Emännät tekivät kalenterin muistuttaakseen, että jokainen on arvokas omana itsenään

Johanna Niskanen melkein liitelee kuvassa, joka tulee myös kalenteriin. Kuva: Paula Antikainen

Päätös rahan ohjaamisesta juuri Syömishäiriöliitolle oli helppo, kertoo kalenteriprojektin vetäjä, ”pääemäntä” Johanna Niskanen Lapinlahdelta.

Emännät haluavat valinnallaan tukea kehorauhaa. Liian pitkään toiset ovat päättäneet, millainen on naisen ihannevartalo.

”Me tuomme esiin toisenlaisen näkökulman. Ihminen omana itsenään, geenien, elämäntapojen, sairauksien ja harrastusten muokkaamana on arvokas.”

Niskasen lisäksi kalenteria oli tekemässä yhdeksän yläsavolaista emäntää.

Ruuantuottajina he haluavat korostaa myös ruokarauhaa. Ruokaa pitää saada syödä hyvällä omallatunnolla. Emännät eivät tahdo ketään sanomaan toiselle, ettet saa nauttia, jos syöt vaikkapa eläinperäistä ruokaa.

Ulkonäköpaineita tulee nykyään kaikkialta.

”Me haluamme olla niiden puolella, jotka kamppailevat syömishäiriöiden kanssa.”

Monella emännällä on itsellään lapsia iässä, jossa koetaan, että kasvojen ja vartalon pitäisi olla tietynlaiset.

Myös emäntien edellisestä kalenterista saama palaute vaikutti hyväntekeväisyyskohteen valintaan.

Omasta kuvastaan Niskanen kertoo saaneensa kommentin, että olet ollut ainakin ruoka-aikaan kotona.

”Jos en olisi ollut, perhe olisi jäänyt ilman monipuolista ja hyvää ruokaa”, Niskanen vastasi.

Emäntäkalenterin teemaksi valittiin Arki on juhlaa. Kuvissa emännät ovat juhlavaatteissa ja korkokengissä mutta arkisissa tilanteissa, kuten lypsymontussa tai pellolla.

Onpa yhdessä kuvassa emäntä turkissa ja stay up -sukissa moottorisahankin kanssa. On haettu kontrastia. Tuskin kukaan kysyy turvavarusteiden perään, kun näkee tällaisen kuvan, Niskanen naurahtaa.

Arki on juhlaa sopii emäntäkalenterin teemaksi senkin vuoksi, että arki ja juhla sekoittuvat maatilalla usein.

Vasikat saattavat karata laitumelta kesken lapsen rippijuhlien niin kuin Niskasilla kävi.

”Kerran isännän piti kesken naapurin häiden lähteä pelastamaan lietekuiluun pudonnutta lehmää.”

Kuvat kalenteriin on ottanut Sonkajärvellä asuva Paula Antikainen. Hänkin on maitotilan emäntä, joka on harrastanut valokuvausta parikymmentä vuotta. Ensin hän kuvasi omaksi ilokseen, mutta sittemmin hän on laajentanut lapsi- ja juhlakuvauksiin.

”Kuvauksissa oli ykköstavoitteena se, että kuvattavalla on hyvä ja helppo olla”, Antikainen kertoo. Tavoitellun teeman ja tunteen piti välittyä kuvasta.

Kuvia otettiin niin talvella kuin kesälläkin. Kalenterin kuvauksia järjestettiin neljä.

Sini Tikkanen kuvattiin lähes tuleentuneessa ohrapellossa. Kuva: Paula Antikainen

Kalenteriin kuvatut emännät ovat sinut itsensä kanssa, he ovat ylpeitä siitä mitä ovat.

Niskanen sanoo kuvausten olleen voimaannuttavia. Hän oli aiemmin kokenut, ettei koskaan onnistu valokuvissa.

Antikaisen ottamat kuvat nähtyään mielipide muuttui.

”Kuvat ovat ihania.”

Ehkä kuvissa näkyy sekin, että kohde on unelma-ammatissaan. Kaikki ovat halunneet maitotilan emänniksi. Tässä porukassa emäntä-sanan koetaan olevan arvonimi.

Emäntäkalenteri on kymmenen Ylä-Savossa asuvan maitotilan emännän hanke. Sama porukka teki kalenterin jo vuosi sitten omakustanteena. Painos oli 300 kappaletta.

”Myynti lopetettiin syyskuussa ja painos määräytyi myynnin mukaan, sillä tappiota ei haluttu tehdä”, Niskanen kertoo.

Viimevuotisen kalenterin saama hyvä vastaanotto innosti emäntiä tekemään sellaisen tänäkin vuonna. Kalenterin myyntiin omin voimin ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta. Niinpä porukka lähti etsimään kumppania, joka ottaisi kalenterin kustantaakseen.

Maaseudun Tulevaisuutta julkaiseva Viestimedia Oy tarttui tilaisuuteen, mistä olemme onnellisia, Niskanen kertoo.

Muokattu artikkelia 4.11.2022 kello 8.05. Poistettu video.