Yksinkertainen asia altistaa aivohalvaukselle – erityisen kohtalokasta on sen pitkäaikainen vaikutus

Aiemmissa tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu nostavan muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kuva: Jutta Mykrä

Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut yksinäisyyden merkittäväksi terveysongelmaksi. USA:n korkein lääkintäviranomainen, Surgeon General, on arvioinut yksinäisyyden epidemiaksi, joka laajeni koronapandemian seurauksena entistä tappavammaksi.

Aiemmissa tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu nostavan muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Harvardin yliopistossa USA:ssa kiinnostuttiin selvittämään tarkemmin yksinäisyyden ja aivohalvausten yhteyksiä. Juuri ilmestynyt tutkimus osoitti etenkin jatkuvan yksinäisyyden lisäävän aivohalvauksen riskiä huomattavasti.

Tutkimuksessa hyödynnettiin aiemmin kerättyä aineistoa, josta koottiin tiedot noin 12000:n yli 50 vuotiaan amerikkalaisen yksinäisyydestä vuosina 2006-2008. Koska tarkoitus oli selvittää pitkäaikaisen yksinäisyyden merkitystä, kysely uusittiin neljä vuotta myöhemmin. Noin 10 vuoden ajan seurattiin aivohalvaukseen sairastumista tutkittavissa.

Yksinäisyys luokiteltiin seuraavasti: aina vähäinen, väliaikainen, tuore tilapäinen tai jatkuva. Kun aivohalvausten yleisyyttä eri ryhmissä verrattiin, todettiin väliaikaisen yksinäisyyden lisäävän aivohalvauksia neljänneksellä yksinäisyyttä kokemattomiin verrattuna.

Dramaattisin tulos oli jatkuvasti yksinäisillä. Heillä riski oli peräti 56 prosenttia korkeampi. Analyyseissä oli huomioitu sosiaalisen eristyneisyyden ja masennuksen tuloksia sekoittava vaikutus. Eli pitkäaikainen masennus oli erityisen kohtalokas.

Mekanismit voivat olla elimellisiä, kuten vaikutukset verenpaineeseen, vastustuskykyyn ja hormoneihin. Käyttäytymiseen liittyviä syitä lienevät alkoholin käyttö, tupakointi ja uniongelmat. Myös psykososiaalisia mekanismeja voi olla kytköksen taustalla.

Yksi motiivi tutkia yksinäisyyden yhteyksiä aivohalvauksiin on mahdollisuus vähentää yksinäisyyttä ja siten ehkäistä näitä vakavia terveysongelmia. Se taas vaatii lisätutkimuksia mekanismeista ja etenkin keinoista yksinäisyyden vähentämiseksi.

Lähde: eClinicalMedicine osoitteessa https://doi.org/10.1016/j.eclinm.2024.102639

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori.