Arvio: Yösyöttö-elokuva saa pikkulapsen vanhemman itkemään ja nauramaan

Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Kuva: Yösyöttö-elokuvan pressikuva

Lapsen syntymä on aina perheessä kriisi. Mutta mitä jos se muuttaakin ihan kaiken? Jotta arki löytää uudet uomansa, vaaditaan arjen sankaruutta ja luopumista saavutetuista eduista. Uusi pomo ottaa haltuunsa.

Yhtenä päivänä työ palkitaan. Taaperon suusta kuuluu: ”Isi.”

Kotimaisen elokuvasyksyn kiinnostavimmaksi komediaksi on noussut Nordisk Filmin tuottama Yösyöttö.

Elokuva perustuu kirjailija Eve Hietamiehen saman­nimiseen romaaniin vuodelta 2010. Kirja oli viihdyttävä, joten odotukset elokuvallekin ovat korkealla.

Elokuvan tarina alkaa siitä, että synnytyslaitoksen ulkopuolella vasta synnyttänyt äiti kajahtaa ja kurvaa taksilla karkuun jättäen vastasyntyneen vauvan isänsä hoteisiin.

Tiputetaan tuore isi keskelle vaippoja, puklua, yövalvomista. Kun mies ei ensin edes tiedä, mitä mennä kaupasta ostamaan, kun vauva huutaa nälkäänsä. Sitä muuten sanotaan korvikkeeksi. Tiedoksi.

Tarvitaan vauvan lisäksi topakka neuvolantäti, hottis naapurin yh-äiti, apuun rientävä normiperhe sekä joukkueellinen puistomammoja, niin tuoreella isällä riittää kiirettä.

Komedia on vaikea laji. Yösyöttö ammentaa kuitenkin takuu­varmoista lähteistä: arjesta ja itselleen nauramisesta.

Koko perheen elokuvaksi kelpaava Yösyöttö puhuttelee etenkin lasten vanhempia. Katsojan eteen ladataan kaikki pikkuvauva-arjen kliseet.

Jos nyt rehellisesti tunnustan, niin olihan se elokuva hyvä. Istuin täydessä elokuvateatterissa ja kyyneleet valuivat silmistäni. Sekä itkusta että naurusta. Kyse ei ollut tyhjän nauramisesta, vaan herkullisesta komiikasta.

Vaikka elokuvaa on kritisoitu vanhakantaisilla sukupuolirooleilla naureskelusta, minä en siihen ehtinyt kiinnittää huomiota. Olen helppo. Vauva-­ajasta on nyt vain niin lyhyt aika, että yövalvomisen aiheuttamat tuskat jollekin muulle vain naurattavat.

Ainoa miinuspuoli oli, että espoolaisena jouduin ajamaan autolla Vantaan Tikkurilaan asti päästäkseni katsomaan elokuvaa. Mutta nythän voin sanoa osallistuneeni ilmiöön senkin puolesta.

Yösyöttö. Ohjaaja Marja Pyykkö, pääosassa Petteri Summanen. 86 minuuttia. Nordisk Film.