Miltä porkkana haisee? Hajujen maailmassa ihminen turvautuu kehittyneempien olentojen apuun

Lukemisto|Lemmikit

27.1.202422:00

Kolumni

Tuulikki Viilo

Harvoin sitä tuntee olonsa yhtä vajavaiseksi, kuin katsellessaan, kuinka koira haistelee.

Näyttää kuin se lukisi vetävää romaania, jonka joku on levittänyt tienpieleen.

Sitä eeposta en koskaan pääse lukemaan. Hajujen maailmassa ihminen ei osaa edes aakkosia.

Koiran hajuaistin on arvioitu olevan jopa 100 000 kertaa herkempi kuin ihmisen.

Luku on järjetön. Mitä sellainen edes tarkoittaa?

Ihminen näkee kuulemma sata kertaa terävämmin kuin hyttynen. Sen voi vielä jotenkin käsittää. Mutta 100 000 kertaa?

Miltä tuntuisi, jos hajuaisti olisi yhtäkkiä niin herkkä? Risteilyaluksen disko, aamujuna tai palaveri toimistolla voisivat saada aivan uusia, synkkiä syvyyksiä.

Onneksi koirat ovat valmiita lainaamaan superaistiaan. Kohtuullista korvausta vastaan, tietty.

Tekoäly pystyy moneen, muttei kirsua korvaamaan. Koira haistaa asioita, joiden tuoksusta meillä ei ole pienintäkään aavistusta: Se haistaa ihmisen mielialoja, luteet seinänraosta ja alkavan epilepsiakohtauksen.

Koiria käytetään jopa paikallistamaan valaita haistamalla niiden jätökset jopa yli kahden kilometrin etäisyydeltä merenpohjassa.

Nenää löytyy muiltakin. Kahlasin nyt jo edesmenneen ruunan kyydissä lumisella pellolla, kun se yllättäen pysähtyi ja työnsi turpansa lähelle lunta.

Sitten ruuna heilautti valtavaa etujalkaansa ja alkoi kaivaa.

Hetken kuopimisen jälkeen lumen keskeltä paljastui aarre: jäätynyt porkkana.

Ruuna söi löytönsä tyytyväisenä samalla kun tuijotin sitä silmät pystyssä.

Löytyikö porkkanaa sattumalta? Vai haistoiko se jäätyneen vihanneksen lumen ja jään keskeltä?

Minun on vaikea nukahtaa.

Miltä porkkana edes haisee? Haiseeko se? Lienee pakko lähteä jääkaapille.

Silläkään asia tuskin kunnolla selviää. Vähemmän kehittyneiden olentojen on tyydyttävä arvailuun.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.