Moni jääkiekon MM-kultaa tavoittelevista maalivahdeista luottaa suomalaiseen osaamiseen ‒ varusteet valmistuvat käsityönä Rautalammilla

Topi ja Noora Auvinen korjaavat ja valmistavat varusteita jääkiekkomaalivahdeille Rautalammilla. Kuva: Petri Jauhiainen

Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä Tampereella ja Riikassa. Kotiruutujen ääressä jännitetään leijonien menestystä, mutta suomalaista osaamista hyödyntävät myös muut maajoukkueet.

”Meidän Kova Goalie -brändin varusteita, kaulasuoja tai henkselit, on nopean laskutoimituksen mukaan noin 12 maalivahdilla näissä kisoissa”, Topi Auvinen kertoo.

Hän ja Noora Auvinen pyörittävät Rautalammilla Varusteverstas Oy:tä, joka on erikoistunut maalivahtivarusteisiin.

Kisoissa varusteita käyttää esimerkiksi leijonien Emil Larmi, jolle valmistettiin kaulasuoja ja henkselit varta vasten kisoja varten.

Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite Kantri kävi tutustumassa yrityksen toimintaan vuonna 2019. Julkaisemme jutun tässä uudelleen.

Kuvassa Emil Larmille MM-kisoja varten tehdyt varusteet.  Kuva: Topi Auvinen

Tiesitkö, mikä yhdistää NHL:n huippumaalivahteja Sergei Bobrovskia ja Mikko Koskista? He kumpikin käyttävät Rautalammilla tehtyä Topi Auvisen kehittämää kaulasuojaa.

Toimivat varusteet ovat tärkeä osa maalivahtipeliä. Jos esimerkiksi räpylä ei istu käteen, kiekko ei tartu siihen kunnolla, ja se on iso juttu maalivahdille.

Topi ja Noora Auvisen pyörittämä Varusteverstas Oy on keskittynyt maalivahdin varusteiden valmistukseen, korjaamiseen ja muokkaamiseen. Yrityksellä on oma varustemerkki Kova Goalie, jonka tuotteita myydään ympäri maailmaa.

Varusteverstaan kaltainen käsityöpaja on Suomessa harvinaisuus. Kilpailijoita ei juuri ole.

Monet maalivahdinvarusteet valmistetaan Aasiassa halpatyövoimalla. Auvisten mukaan se näkyy laadussa. Varusteverstaan varusteissa käytetty keinonahka tilataan Kanadasta ja pehmusteet Britanniasta. Vaahtomuovi ostetaan rautalampilaiselta yrittäjältä.

Maalivahdin varusteet ovat kalliit, ja yhteen varustesettiin kuluu helposti tuhansia euroja. Siksi korjaaminen kannattaa. Rikkinäinen varuste on myös turvallisuusriski.

”Puolet työstämme on ihan peruskorjausta. Monen juniorin vanhemmalle on budjettiratkaisu lähettää varusteet meille korjattavaksi”, Topi Auvinen toteaa.

Toisaalta huippuammattilaisetkin tarvitsevat osaavaa käsityöläistä.

”Monet maalivahdit ovat hirveän tarkkoja varusteistaan. Esimerkiksi räpyläpussin pitää olla tietyllä tapaa punottu. Sitten kun varuste vaihdetaan uuteen, se muokataan samanlaiseksi kuin vanha.”

Topi Auvinen on itse kokenut maalivahti. Se antaa varmuutta varusteiden suunnitteluun. Kuva: Petri Jauhiainen

Kokeneena maalivahtina Topi Auvisella on kyky ymmärtää asiakasta ja tehdä tarvittavat muokkaukset.

Yrityksen tarina olisi hyvinkin voinut jäädä syntymättä ilman vuonna 1994 sattunutta episodia. Tuolloin 15-vuotias Suonenjoen Kiekko-Karhujen juniori Topi Auvinen oli palaamassa maalivahtileiriltä Espoosta. Kotimatkalla hän sadatteli äidilleen maalivahdinvarusteiden surkeaa laatua.

”Pysähdyimme Leivonmäen Teboilille. Siinä aseman parkkipaikalla päätin, että teen itselleni paremmat varusteet. Minulta ei ainakaan puuttunut itseluottamusta”, Topi Auvinen nauraa nyt 25 vuotta myöhemmin.

Kauden päätyttyä Auvinen alkoi valmistaa kilpeä ja räpylää käsityöopettajaäitinsä kannustamana ja avustamana. Kesän jälkeen nuorukaisen käsissä komeilivat itse tehdyt pelikäsineet, joilla hän pelasi monta kautta.

Nuoresta iästään huolimatta Auvinen ei halunnut tehdä samanlaisia varusteita kuin muut, vaan suunnitteli alusta alkaen ne itse.

”Tiettävästi tein ensimmäisenä maailmassa räpylän yhdellä rannelevyllä. Samalla kehitin kelluvan rannekiinnityksen, joka tuli kanadalaisen Briansin räpylöihin vasta seitsemän vuotta sitten”, Auvinen sanoo.

Auvinen pelasi Suonenjoen Kiekko-Karhujen edustusjoukkueessa vuoteen 2004 saakka. Kun peliura loppui, into varusteita kohtaan hiipui.

Tuotekehitys kuitenkin kiinnosti. Auvinen hakeutui opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan ja sieltä valmistuttuaan Rovaniemelle Lapin yliopistoon. Lopulta perhe asettui asumaan Jyväskylään.

”Kouluttauduin muotoilijaksi ja sain vakituisen työpaikan jyväskyläläisestä insinööritoimistosta. Työtehtäviini kuului animaatioiden tekoa ja videoeditointia.”

Vuonna 2011 kaveri sai houkuteltua Auvisen maalivahdiksi harrastejääkiekkovuorolle. Samalla elämässä kääntyi uusi lehti.

”En ollut missään tekemisissä jääkiekon kanssa seitsemään vuoteen. Kun palasin jäälle, varusteet alkoivat kiinnostaa uudestaan. Hommasin ompelukoneen ja aloin korjata varusteita sivutyönä.”

Aluksi asiakkaina oli työkavereita ja heidän ystäviään. Sana kiiri nopeasti paikallisissa jääkiekkopiireissä, ja kotioven taakse alkoi ilmestyä kiekkoilijoita.

Vaimo Noora Auvinen kertoo, että miehen sivutyö herätti hänessä alkuun ristiriitaisia tunteita. ”Alussa Topi korjasi varusteita kerrostalokolmiomme makuuhuoneessa. Kyllähän se välillä pisti vihaksi, kun kotimme alkoi täyttyä haisevista kamppeista."

Työ ammattimaistui vuonna 2013, kun liigajoukkue JYP alkoi käyttää Auvisen palveluksia. Vuotta myöhemmin asiakkaaksi tuli Tappara. Kasvua toi myös Facebookiin perustettu maalivahtien yhteisö MV-varuste hype -ryhmä, joka toi Varusteverstaan koko maalivahtiyhteisön tietoon.

”Työt lisääntyivät ja lopulta kaikki illat menivät korjaushommissa. Sitten piti tehdä päätös, että jatkanko turvallisessa työpaikassa, vai ryhdynkö kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Vuonna 2014 otin lopputilin ja hommasin yritykselleni toimitilat.”

Auviset ovat kotoisin Suonenjoelta, mutta molemmilla oli mummola Rautalammilla. Noora haaveili pikkutyttönä mummolaan muutosta. ”Pidin itsestäänselvyytenä, että jonain päivänä muutan mummolaan. Kummasti ne haaveet jäivät, mutta ruuhkavuosina aloin puhua Topille maalle muutosta. Kaupungissa asuessamme huomasimme hakeutuvamme mahdollisimman usein luonnon rauhaan.”

Noora työskenteli tuolloin lastenohjaajana. Sitten Topi ei pärjännyt enää yksin ja Noora kaipasi vaihtelua työhönsä. Pikkuhiljaa hän alkoi korjata varusteita. Sitkeydellä ja miehensä kannustamana vaativatkin korjaustyöt alkoivat hoitua Nooralta.

Jos räpylä ei istu käteen, sillä on maalivahdille suuri merkitys. Kuva: Petri Jauhiainen

Kaksi vuotta sitten Auvisille aukesi tilaisuus kokeilla maalla asumista, kun Nooran isä oli muuttamassa muualle työn perässä.

Nelihenkinen perhe muutti taloon, joka sijaitsee järven rannalla ja metsän laidalla. Elämä maalla on ollut rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa.

”Työpäivän jälkeen on hienoa päästä mökkifiilikseen. Mieli rauhoittuu järvellä tai metsässä”, Noora fiilistelee.

Muutto sattui hiljaiseen aikaan vuodesta, mikä toi hetkellisen epävarmuuden tunteen yrityksen tulevaisuudesta.

”Kerran ajoimme kirkonkylältä kotiin, eikä ketään näkynyt missään. Iski pienoinen ahdistus, että mitä me olemme menneet tekemään. Jyväskylässä käydessä mietimme, mitä kaipaamme sieltä. Rautalammille palatessa tuli kuitenkin onnellinen olo, että täällä on hyvä asua.”

Syrjäinen sijainti ei ole kilpailuhaitta. Varusteet kulkevat edullisesti Matkahuollon kautta ympäri Suomea.

Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan arvostaneet Auvisten päätöstä lähteä Jyväskylästä pienelle paikkakunnalle kauaksi kiekkopiireistä. Monen mielestä siinä ei ollut mitään järkeä.

Vaikka yhteistyö esimerkiksi JYPin kanssa väheni välimatkan takia, uusia asiakkaita on tullut tilalle.

Näkyvyys on elintärkeää pienelle yritykselle. "Venäjältä tulee tilauksia, koska muutama KHL-pelaaja käyttää kaulasuojiamme. Viime kaudella saimme tilauksia Edmontonista, koska Edmonton Oilersin Mikko Koskisella on meidän kaulasuojamme", Topi Auvinen sanoo.

Muutto toi yhden selkeän muutoksen arkeen. ”Jyväskylän verstaalla kävi paljon porukkaa juttusilla ja kahvikupposella, mutta täällä Rautalammilla saamme olla aika rauhassa. Vaikka olemme sosiaalisia ja tykkäämme jutella, niin siinä on puolensa, että nyt saa keskittyä työntekoon”, Topi toteaa.

Elämänmuutoksen taustalla on ajatus siitä, että elämä on tässä ja nyt. Molempien toinen vanhempi on kuollut syöpään.

”Suurten menetysten myötä meistä tuntuu siltä, että nyt on elettävä ja tehtävä mitä haluaa. Koska hetkenä minä hyvänsä voi olla liian myöhäistä”, Noora toteaa.

Varusteverstas työllistää Auvisten lisäksi vaihtelevasti alihankkijoita. Yritys kasvaa maltti ja oma jaksaminen mielessä. Kun työtä tehdään rakkaudesta lajiin, se näkyy laadussa ja asiakaspalvelussa.

”Tämä on niin kivaa, että työpaikalle lähteminen ei harmita koskaan. On hienoa, kun saa tehdä itselleen ja voi laittaa aamuisin hevit täysille”, Noora sanoo nauraen.