
Video: Kolmeviikkoinen samojedinkoiranpentue pitää kaikenlaista mekkalaa, mutta yksi ääni herättää öisin kasvattaja Sirpa Laakson
Viiden samojedinkoiranpennun elämä koostuu nyt ensiaskeleista, emänmaidolla herkuttelusta ja nukkumisesta.Äänekäs vinkaisu herättää usein öisin kasvattaja Sirpa Laakson vanhassa rintamamiestalossa, kun samojedinkoira-rodun pennut alkavat kinastella emänsä nisästä. Pentulaatikko, tuo emän ja pentueen ensimmäinen tyyssija, sijaitsee aivan hänen sänkynsä vieressä.
Muutoin pentulaatikosta kantautuva äänimaisema on hyminää ja muminaa. Kaikennäköistä ääntä lähtee näistä viidestä sileäturkkisesta, valkoisesta pötkylästä, vaikka pennuilla ei olisi mikään hätä. Murinaa tai haukkumista ei kuitenkaan juurikaan kuulu, Laakso kertoo.
Kyseiset pennut jaksavat olla hereillä pari minuuttia kerrallaan ja painuvat sitten taas unten maille. Pennut hakevat maitoa ja lämpöä pöyheän valkoturkkisen emonsa Arttulan Tähtien Loisteen ja toistensa läheisyydestä.
”Ympäristö vaikuttaa koiranpennun luonteeseen merkittävästi.”
Arttulan Tähtien Loisteen toinen pentue syntyi 28. marraskuuta. Niiden isä on Estorian Opulent Obsidian. Emän tiineysaika ja synnytys sujui ongelmitta.
”Emä on hoitanut pentujaan oikein rauhallisesti ja leppoisasti. Tällainen tyyni emä ei vähästä hätkähdä, jos pennut vähän vinkuvat”, Laakso kehuu. Hän toimii yrittäjänä Suomusjärvellä lähellä Saloa ja on kasvattanut jo 78 pentuetta, joista 67 on samojedinkoiraa.
Syömään noustessaan emä osaa varjoa pieniä pötkylöitä ja astuu sirosti pentujen ylitse. Sen sijaan joku vähän vilkkaampi emo saattaisi välillä astua niiden päälle. Toisaalta äitiyshormonit rauhoittavat vilkkaankin koiran, Laakso tietää kertoa.
Luonteeltaan samojedinkoira on ihmisrakas, eläväinen ja seurallinen. Se tykkää ulkoilla niin säällä kuin säällä ja olla mukana omistajan tai perheen kanssa mukana arkisissa puuhissa.
”Samojedin aktiivisen luonteen vuoksi kannustan omistajia kokeilemaan erilaisia koiraharrastuslajeja.”
Pennut on merkitty syntymähetkellä kynsilakkamerkillä siten, että jokaisella on merkki yksilöllisessä kohdassa. Varsinaisia kutsumanimiä ei kasvattaja Sirpa Laakso heille keksi vaan se jää omistajan tulevan päätettäväksi. Kuva: Sirpa LaaksoPennut ovat viime viikolla alkaneet kävellä, mutta askeleet ovat hitusen horjuvia. Liikkuminen on myös myllertämistä ja temmeltämistä toistensa päällä.
”Juokseminen olisi toistaiseksi mahdottomuus: se kaataisi kumoon. Tasapaino-aisti kun on vielä kehitysvaiheessa”, Laakso sanoo.
Sirpa Laakson mukaan näin nuorista pennuista ei näe vielä selkeää luonnetta.
”Koiralla on toki jo syntyessään oma luonteensa, joka tulee esiin pennun vanhetessa. Ympäristö kuitenkin vaikuttaa luonteeseen myös merkittävästi. Itse pyrin esimerkiksi touhuamaan paljon pentujen kanssa sitten, kun ne alkavat enemmän liikkua. Alamme ulkoilla neljän tai viiden viikon iässä, jos vain ei ole kova pakkanen, ja leikitän niitä.”
”Kun pennut tulevat luovutusikään 7-viikkoisina, pyrin valitsemaan perheille juuri heidän tarpeisiinsa sopivan luontoisen koiran. Jos halutaan esimerkiksi näyttelykelpoista koiraa, valitsen hyvärakenteisen pennun.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








