Kirja-arvio: Kun kasarihevi jyräsi pohjolaan, Metallica soitti ensimmäisen Suomen keikkansa maaseudulla ja Motörhead päätyi Punkaharjulta putkaan

Metallica esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla 1984. Kuva: Jyrki Tuominen

Mikael Huhtamäen Scream for me Finland! kertoo kansainvälisten hevibändien jalkautumisesta Suomeen 1980-luvulla. Kirjan nimi viittaa Iron Maiden -yhtyeen laulusolistin Bruce Dickinsonin tunnushuutoon, josta on muodostunut hänen tavaramerkkinsä.

Huhtamäki on valinnut kirjaan 20 Suomessa 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun vieraillutta bändiä, jotka kaikki soittivat heavyrockia ja ovat edelleen yleisön suosiossa. Peräti 27 kertaa Suomessa vieraillutta Maidenia käsitellään kirjassa kuuden konsertin verran, joten opuksen nimivalinta ei yllätä.

Lähes neljäsataasivuinen kirja on jaettu artisteittain lukuihin, jotka on koottu arkistomateriaalien ja silminnäkijöiden tarinoiden perusteella. Eri lähteistä kerätyt keikkakokemukset ovat kiintoisaa luettavaa, mutta niitä vaivaa paikoin tietty epätasaisuus. Luvuissa vilisevät vuorotellen sitaatit suomeksi ja englanniksi. Alan harrastajille se tuskin on kuitenkaan mikään ongelma.

Tarjolla ovat lisäksi hevipumppujen korkeimmat listasijoitukset 1980–90-luvuilta sekä konserttien settilistat. Teoksen lopusta löytyvät yhtyeiden keikkapaikat Suomessa ja kattava lähdeluettelo.

Syväluotaavien konserttiarvioiden ohella kirjasta löytyy kuvauksia, joissa keskitytään bändien takahuoneseikkailuihin ja painiotteluihin järjestysmiesten kanssa. Omalla tavallaan kiintoisia nekin.

Lemmy Kilmisterin johtama Motörhead esimerkiksi päätyi Punkaharjun festarisekoilun seurauksena kolmeksi päiväksi putkaan ensimmäisellä Suomen-vierailullaan vuonna 1979. Kaupan päälle brittibändi sai maahantulokiellon, josta tosin myöhemmin luistettiin.

Moottoripäiden työluvan palautti neuvotteluiden jälkeen Eila Kännö, joka tunnettiin tiukasta linjastaan sisäministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkönä.

Raskaan rockin legendat eivät viihdyttäneet yleisöjään pelkästään Helsingin, Tampereen ja Oulun areenoilla, vaan ne suuntasivat keikkabussinsa rohkeasti myös pikkupaikkakuntien soittopaikoille jopa keskelle maaseutua.

Esimerkiksi nopeatempoisesta soitostaan tunnettu amerikkalaisyhtye Metallica soitti ensimmäisen Suomen konserttinsa Liedon Tarvasjoella vuonna 1984, kun yhtye oli tekemässä läpimurtoa.

Pääsyliput konserttiin maksoivat 50 ja 55 markkaa, mitä jotkut pitivät kalliina. Arviot yleisömäärästä liikkuvat välillä 150–400.

Mainittakoon myös, että kun AC/DC konsertoi ensimmäisen kerran Suomessa 1977, Helsingin Kulttuuritalon keikalle kerääntyi vain 550 katsojaa. Vuonna 2015 yhtye veti Hämeenlinnan Kantolaan yleisöä jo 55 000.

MTV-videoaikakauden bändien kuvasto oli räikeän visuaalista ja melkein kuin tieteiselokuvasta. Esimerkiksi Rainbow ja Dio-yhtyeissä vaikuttanut Ronnie James Dio marssitti lavalle tultasyöksevät lohikäärmeet, kun taas Iron Maidenin jäsenet mittelivät voimiaan paineilmalla täytetyn Eddie-hirviön kanssa.

Nuo aikanaan paheksutut yhtyeet tuntuvat nykyisenä kaikenlaisen loukkaantumisen ja ehdottomien totuuksien aikakautena lapsekkaan viattomilta ja virkistävänä tuulahduksena menneisyydestä.

Mikael Huhtamäki: Scream for me Finland! 368 sivua. Bazar.