Ränsistyneessä kartassa Suomi kuuluu vielä osaksi Venäjää. Kuva: Johannes Tervo
Näitä vanhoja esineitä himoitaan nyt, kertoo romukauppias — ”Menevät heti kuin kuumille kiville”
Käytetyn tavaran ja keräilyesineiden myyjä Janne Pihlas kertoo, että ihmisten arvostus vanhoja tavaroita kohtaan noussut.Kauhava
Janne Pihlas esittelee 1900-luvun alkupuolella valmistettua mandoliinia. Kuva: Johannes TervoJanne Pihlas pitää Kauhavalla Antiikkia ja aarteita -nimistä käytetyn tavaran myymälää.
Yritystoimintaa on harjoitettu kiinteistössä kahdessa polvessa – Pihlaan äiti aloitti huonekalujen myynnin 1950-luvun lopulla. 1980-luvulla armeijasta päästyään Pihlas otti vastuun yrityksen jatkamisesta.
”Meillä oli sekä vanhoja että uusia huonekaluja myynnissä. Itse olin kiinnostunut aina vanhasta, ja sitä tuli ostettua enemmän. Lopulta kävi niin, että jäljellä oli pelkästään käytettyä tavaraa”, Pihlas kertoo.
Janne Pihlas
Syntynyt 1956 Kauhavalla ja viettänyt siellä koko elämänsä.
Yrittäjä, joka on pitänyt käytetyn tavaran liikettä Antiikkia ja aarteita Kauhavalla 1980-luvulta lähtien.
Perheeseen kuuluu avopuoliso ja kaksi lasta.
Harrastaa vanhojen junakeulamallisten Volkswagen-autojen sekä moottoripyörien entisöintiä.
Omaa valokuvamuistin, josta on ollut paljon hyötyä keräilijänä.
Nuori yrittäjä koki mielekkääksi erikoistua käytettyyn tavaraan, sillä edellytykset tavalliseen huonekalumyyntiin pienessä kaupungissa olivat huonot. Uutta keittiöpöytää ei lähdetä varta vasten hakemaan kilometrien päästä, mutta sen sijaan erikoisempia kalusteita voidaan tulla katsomaan kauempaakin.
”Eipä Lapualta tai Seinäjoelta kukaan tullut uutta huonekalua ostamaan. Nyt kun on vanhaa tavaraa, niin asiakkaita tulee ympäri Suomen.”
Tätä nykyä Pihlas ottaa vastaan lähes kaikkea käytettyä tavaraa auton varaosista kirjoihin. Osana yritystoimintaa Pihlas myös ostaa ja puhdistaa kuolinpesiä.
Keräilijäsielulle kyseessä on kutsumusammatti. Trokarina toimimisesta jää enemmän käteen kuin omaan piikkiin keräilystä.
Samasta tavarasta saa Pihlaan mukaan löytämisen, omistamisen ja lopulta vielä myymisenkin ilon.
”Kyse ei tarvitse olla kovinkaan erikoisesta tavarasta. Kun löytää kuolinpesästä vaikka Coca-Cola pullon 1950-luvulta, tulee siitä hyvä mieli. Se on kiva löytää, hetken mukamas omistaa ja sitten vielä, kun näkee että tavara ilahduttaa ostajaa, siitäkin tulee hyvä mieli.”
Työ jaksaa viehättää vuosikymmentenkin jälkeen, sillä kyse on jännittävästä aarteen metsästyksestä ‒ ikinä ei tiedä, mitä vastaan tulee.
”Sata vuotta vanha huonekalu on monesti vielä ihan ehjä. Jos sitä vähän putsaa ja laittaa, se kestää vielä toiset sata vuotta”
Viehtymys vanhaa tavaraa kohtaan on kulkenut lapsuudesta asti. Vanha keittiötuoli ei ole vain keittiötuoli, vaan Pihlas näkee siinä jotain suurempaa.
”Vanhojen huonekalujen tekemiseen on käytetty paljon enemmän aikaa. Niille on annettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Tänä päivänä kaikki täytyy saada hetkessä valmiiksi, myyntiin, kiertoon ja hyvin pian roskiin. Ja sitten saman tien uutta tilalle.”
Vanhoina aikoina huonekalut tehtiin kestämään lähes ikuisesti. Puut valikoitiin tarkasti, ja niiden syyt laitettiin oikeaan suuntaan. Valmistuksessa käytettiin erilaisia loveuksia, kuten lohenpyrstöliitoksia.
”Sata vuotta vanha huonekalu on monesti vielä ihan ehjä. Jos sitä vähän putsaa ja laittaa, se kestää vielä toiset sata vuotta”, Pihlas toteaa.
Huonekalujen tyylisuunnat ja erilaiset valmistustavat kertovat niiden historiasta. Myyjän silmä on kehittynyt vuosien saatossa tekemään tarkkojakin arvioita.
”Kun otan jonkin huonekalun käsittelyyn, pystyn sanomaan sen valmistusmateriaalin, antamaan noin 20 vuoden haarukan valmistusajankohdasta, arvioimaan onko se suomalainen ja onko se tehty Jurvassa vai Lahdessa.”
Vanhaa elektroniikkaa kertyy kuolinpesistä paljon. Kuva: Johannes TervoViime vuosina on ollut paljon puhetta kertakäyttökulttuurin välttämisestä ja kiertotaloudesta. Kyse ei ole vain puheesta, vaan arvostus käytettyä tavaraa kohtaan on selkeästi nousussa.
Kiiltävät vaaleat pinnat eivät säväytä enää kaikkia, kun tiedetään, että pinnan alta löytyy halpaa pahvia tai lastulevyä. Vanhat kalusteet käyvät paremmin kaupaksi kuin 1980-luvulla, jolloin Pihlas aloitti toiminnan.
”30 vuotta sitten ihmiset eivät halunneet ostaa vanhaa vaan nimenomaan uutta. Tänä päivänä jopa uusiin asuntoihin ostetaan kalusteita, jotka huokuvat vanhaa. Voi löytyä pientä halkeamaa ja maalipinta on kulunut, mutta tämä puhuttelee monia.”
”Samasta tavarasta saa löytämisen, omistamisen ja lopulta vielä myymisenkin ilon.”
Kodin kalusteista talonpoikaishuonekalut menevät kaupaksi parhaiten. Huonekalujen lisäksi kauppansa tekevät hyvin esimerkiksi vinyylilevyt, leffajulisteet ja emalikyltit.
Omana paikallisena erikoisuutena ovat kauhavalaiset puukot. Niille on oma vakiintunut harrastajakuntansa.
”Kauhavalaisia puukkoja kysytään jatkuvasti, ja ne menevät heti kuin kuumille kiville. Tiedän, että yhdellä kaverilla on likimain 3000 kauhavalaista puukkoa ja aina vaan lisää täytyy saada.”
Vanhoja esineitä käytetään omannäköiseen sisustamiseen.
”Paljon ostetaan erilaista rekvisiittaa äijäluolien seinille. Esimerkiksi soittopelejä, tauluja tai pulloja. Mistä kukin nyt sattuu tykkäämään.”
Vanhojen tavaroiden läpi käyminen, keräily ja kunnostaminen ovat monelle harrastus. Ihmiset tulevat hyvin kaukaakin tekemään löytöjä.
”Nykyään on ihmisiä, jotka kiertävät kesälomareissullaan kirpputorilta toiselle. Kesä on ehdottomasti tämän homman sesonkiaikaa”
Keräilijät etsivät varsin arkisiakin esineitä, kunhan niiltä löytyy tarpeeksi ikää. Jollekin erinomainen löytö voi olla vanha karkkipurkki, polkupyörän paikkarasia tai lasipullo.
”Ihmiset saavat nautintoa tällaisista pienistä esineistä, jotka eivät ole kovinkaan arvokkaita. Sitä käpistellään ja fiilistellään oma aikansa, ja sitten se laitetaan kirjakaapin hyllylle.”
Pihlas on viehtynyt vanhoihin Wolksvagen-autoihin ja kunnostaa niitä. Kuva: Johannes TervoVaikka tavaraa on valtavat määrät ympäri kiinteistöä, kaikki on myyjällä järjestyksessä omassa päässään. Pihlas kertoo omaavansa valokuvamuistin, josta on ollut tässä ammatissa hyötyä.
”Osaan kyllä heti sanoa, jos jotain on tai ei ole myynnissä.”
Pihlaalle tärkeää on käsillä tekeminen. Rikkinäisiä tavaroita hän korjaa pajassaan ennen niiden asettamista myyntiin. Parhaillaan kunnostuksessa on patsas, jolta on käsi lohjennut sijoiltaan.
Kunnostuksessa tärkeää on noudattaa samoja menetelmiä, joilla tavara on rakennettu.
”Ei ruveta mitään ristipääruuveja ruuvailemaan, jos tuolista on jalka poikki, vaan tehdään sellaiset liitokset, kuin siinä on alkujaankin ollut”
Kiinnostus erilaisia teknisiä laitteita kohtaan näkyy miehen auto- ja moottoripyöräharrastuksessa. Pihlas on vihkiytynyt vanhojen Volkkari-bussien entisöintiin.
”Näihin aikoihin kun on pimeää, kylmää ja pelätään sotaa, niin aika kuluu hyvin pajassa työskennellessä.”
Mitä Pihlas keräilee sitten itselleen eikä suostu laittamaan myyntiin?
”Minä kerään mahdollisimman pyöreitä kiviä. Kun Lapissa Lemmenjoen rannalla vastaan tulee kaunis pyöreä kivi, niin kyllä se pitää kotiin tuoda”, Pihlas naurahtaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
