Talonpoikaistavaraaon opittu arvostamaan
Ajan-Muistossa huonekalut myydään siinä kunnossa kun ne ovat. Satu Helpin mukaan ihmiset tykkäävät itse laittaa niitä esimerkiksi entisöintikursseilla. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLOPPI (MT)
Talonpoikaishuonekaluille riittää tasaisesti kysyntää. Osto- ja myyntiliike Ajan-Muisto Lopen Sajaniemessä myy niitä enemmän kuin tyylihuonekaluja.
”Tämä on mökkiseutua. Kaupunkilaiset tykkäävät sisustaa mökkiä talonpoikaistavaroilla”, kertoo liikettä pyörittävä Satu Helppi.
Hän myy tavaraa, jota isä Veikko Helppi ostaa. Ajan-Muisto myy kotimaista tavaraa: painopisteinä ovat talonpoikaishuonekalut, kotimainen lasi ja Arabian astiat.
Väki hakee talonpoikaistavaraa pitkienkin matkojen takaa. Huonekalut ovat pääasiassa maalaistaloista sadan kilometrin säteeltä. Ulkomailta Helpit eivät niitä osta.
Alueen talonpoikaistyyli on yksinkertaista. Pohjanmaan koristeellisemmat mööpelit erottuvat joukosta.
Varakkaalta Pohjanmaalta on saatu ylivoimaisesti eniten talonpoikaisesineistöä.
Etelä-Pohjanmaalla talonpoikaishuonekaluja on liikkeellä aika lailla vähemmän kuin neljännesvuosisata takaperin.
Ilmajoella toimivan Seinäjoen antiikki- ja tavaratorin antiikkikauppias Martti Vastamäki kertoo, että ihmiset ovat nyt aiempaa valistuneempia: talonpoikaisantiikkia arvostetaan. Arvokkaita huonekaluja löytyy maalaistaloista edelleen, mutta hyvät tavarat pidetään itsellä.
Perkaamattomat kuolinpesät ovat tiukassa. ”Ainoastaan jos tulee joku pääkaupunkiseudulta tai isommasta kaupungista hautaamaan siskoaan tai veljeään, joka on vanhaa maataloa pitänyt loppuun saakka, sillä tavalla niitä saattaa löytää.”
Vastamäki ostaa tavaransa Etelä-Pohjanmaalta ja Ruotsista, jossa isoja huonekaluja ei hänen mukaansa pidetä arvossa.
Isoissa pohjalaistaloissa on ollut tilaa säilyttää tavaraa vinteillä ja ulkorakennuksissa. ”Isot pohjalaistalot eivät takavuosina myyneet niin helpolla kuin pienet mökit.”
Pienissä mökeissä oli hyvää tavaraa, mutta myös puutetta tilasta.
Myöskään Pohjois-Karjalassa talonpoikaisantiikkia ei ole paljoa liikkeellä.
”Jos sitä halutaan myyntiin, se pitää hakea Etelä-Suomesta tai ulkomailta. Olemme käyneet Virossa ja Ruotsissa. Göteborg on kaukaisin, missä olemme käyneet”, Kontiolahden Lehmossa toimivan Romuritarin antiikkiliikkeen omistaja Marko Kosonen kertoo.
Kososen mielestä pohjoismainen ja keskieurooppalainen talonpoikaiskalusto on monella tapaa samannäköistä. Asiakkaita mietityttää alkuperää enemmän huonekalun kauneus, kunto ja hinta.
Taantuma on Satu Helpin mukaan pudottanut hinnat huippuvuosista eli 2000-luvun alkupuoliskolta.
”Talonpoikaishuonekalujen hinnat ovat kohtuullisia siihen verrattuna, mitä uudet vastaavat mdf-levystä tehdyt huonekalut maksavat”, sanoo Kosonen.
Kontiolahdelta etsitään pieniä lipastoja, vaate- ja astiakaappeja, penkkejä ja tuoleja. Vanhat talonpoikaispöydät ovat olleet aina kysyttyjä.
Lopella kysyttyjä talonpoikaishuonekaluja ovat renginkaapit, lipastot ja penkit. Myös naulakot, lypsyjakkarat ja kapat kiinnostavat ostajia.
Ilmajoella ykköskohteita ovat vanhat tuvan pöydät, tuvankaapit ja lautashyllykaapit. Myös puupytyt ja 1800–1900-lukujen taitteen, vuosiluvulla varustetut tavarat kiinnostavat koristeina.
Talonpoikaishuonekaluja hankitaan käyttöön, sanoo sisustussuunnittelija SI Tiina Marja Kaislakannas suunnittelutoimisto Arcesista Kuusamosta.
”Talonpoikaisantiikin rooli on tänä päivänä olla toimiva osa sisustusta, enemmän osa kokonaisuutta kuin muistoesine.”
Muutama vuosikymmen sitten koristeina käytettiin esimerkiksi vanhoja rukkeja muistona lapsuudenkodista. Ne eivät ole olleet muodissa enää pitkään aikaan.
Etelä-Pohjanmaalla rukit, kangaspuut ja ompelukoneet ovat Vastamäen mukaan ”kuin väärää rahaa”. Kysyntä on heikkoa.
”Ei kukaan laita 4 000 euroa maksaneelle neliölle 20 euron rukkia.”
PAULA LIESMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
