It-alan uraohjus sai tarpeekseen kovista arvoista ja rahakeskeisyydestä – perusti lemmikkikanalan kotiinsa ja ravintolan virran töyräälle

Ravintola Naissaaren Koskenhenki hankkii kaikki elintarvikkeiden raaka-aineensa lähituottajilta, yrittäjä Marianne Hautsalo kertoo. Kuva: Petteri Kivimäki

Monialayrittäjä Marianne Hautsalolla on monta rautaa tulessa.

Tanssijana ja it-alan yrittäjänäkin kannuksiaan luonut keskisuomalainen pyörittää tällä hetkellä kahta yritystä.

Laukaassa Leppävedellä toimiva Siltajoen Sirkus keskittyy lemmikkikanojen ja viiriäisten poikastuotantoon. Naissaaren Koskenhenki Jyväskylän Vaajakoskella puolestaan tarjoaa ravintola- ja kahvilapalveluita sekä toimii tapahtuma- ja juhlatilana.

”Oikeastaan kaikki sai alkunsa harrastuksesta, seitsemisen vuotta sitten. Olin silloin hankkinut itselleni pihakanoja”, yrittäjä muistelee.

2010-luvun puolivälissä hän työskenteli vielä it-alalla, mutta työelämän rahakeskeisyys ja vallalla olleet kovat arvot aiheuttivat kasvavaa tyytymättömyyttä.

”Tein aika pitkään töitä alalla, jossa rahan tekeminen oli käytännössä ainoa arvo. Raha jyräsi kaikkien inhimillisten seikkojen yli. Se alkoi yksinkertaisesti kyllästyttää, kaipasin elämääni uudenlaista ohjenuoraa”, Hautsalo kertoo.

Marianne Hautsalo tarkkaili pihamaalla tepastelevia kanoja. Sitten syntyi uusi yritys, Siltajoen Sirkus.

"Kuvio on minulle tuttu, harrastuksista tulee aina itselleni työ”, hän sanoo.

Lemmikkikanojen ja viiriäisten poikastuotanto käynnistyi ja lintujen määrä alkoi karttua. Mukaan etsiytyi harvinaislaatuisempiakin rotuja.

Tässä vaiheessa Hautsalo oli jo irtisanoutunut edellisestä työpaikastaan.

”Päätin, että tästä eteenpäin kaikki yritystoimintani perustuu kestäville arvoille. Luonnon, ihmisten ja eläinten kunnioittamiselle.”

Hautsalo pyrkii elämään, kuten opettaa. Lintujen poikastuotanto on synnyttänyt läjäpäin yhteistyökuvioita lähiseutujen maanviljelijöiden kanssa.

”Lähden kaikessa siitä, etten halpuuta mitään viljelijöiltä ostamiani tuotteita tai palveluita. Päinvastoin, kannustan heitä pyytämään työstään kunnollista korvausta.”

Monialayrittäjä kertoo ymmärtävänsä, että maatilojen työntäyteinen arki vie kaiken käytössä olevan ajan ja resurssit monella viljelijällä.

”Se on luonnollista, että energia ja aika menee itse työntekoon. Maatilan pyörittäminen on raskasta kokopäivätyötä. Mutta itse ymmärrän, miten asioita voidaan tuotteistaa, brändätä ja markkinoida. Tässä olisi paljon kehittämistä meidän koko ruokasektorilla.”

Yrittäjä ei arvosta tapaa, jolla isot keskuskauppaliikkeet repivät voittojaan viljelijöiden selkänahasta.

”Se kuvio on täysin kestämätön. Haluaisin omalta osaltani tätä muuttaa.”

Pöykkiö Pölonen -niminen kukko asustaa Marianne Hautsalon Siltajoen Sirkuksessa. Kuva: Petteri Kivimäki

Siltajoen Sirkuksen poikastuotannon ympärille kehkeytyi myös lemmikkirehutuotantoa. Perustettiin verkkokauppa Siltajoen Siilo, jonka tuotevalikoima on tähän päivään mennessä kasvanut huomattavan kattavaksi.

Verkkokaupassa on myynnissä muun muassa munakennoja, hautomakoneita, juomakuppeja, herkkuherneitä.

”Kaikenlaista, mitä lemmikkilintuihin nyt ylipäätään liittyy. Myytävät elintarvikkeet ovat peräisin lähiviljelijöiltä.”

Kun yritystoiminta lähti nopeaan kasvuun, alkoi Hautsalo etsiä kivijalkapuotia verkkokaupalle.

”Siinä vaiheessa ostin Vaajakoskelta Naissaaresta kookkaan puisen rakennuksen. Sitä remontoitiin, ja siitä tuli oma yrityksensä, Naissaaren Koskenhenki”, Hautsalo kertoo.

Rakennus sijaitsee vuolaan virran töyräällä. Vaajakosken kanavassa Päijänteen vesimassat sekoittuvat Leppäveteen.

Kahden rinnakkaisen yrityksen toiminta linkittyy toisiinsa. Koskenhengen ruokatarjonnassa painotetaan lähituotteita, jotka on ostettu paikallisilta viljelijöiltä reiluun hintaan.

”Tässä on ollut paljon työtä, mutta ravintolakonsepti on nyt hyvässä vedossa. Kesäisin käyttöaste on korkeaa, mutta talvisin on hiljaisempaa.”

Ravintolarakennuksen viereen on nyt rakenteilla majatalo.

”Pintaremppaa on tehty ja kalusteet ovat saapuneet. Majoitustarjonnalla pyritään paikkaamaan talven vähemmän vilkasta aikaa ravintolapuolella.”

Naissaaren Koskenhengessä on töissä kymmenkunta henkeä. Siltajoen Sirkusta pyörittää Marianne Hautsalon lisäksi puolipäiväinen eläintenhoitaja.

”Eroan aika paljon muista työnantajista siinä, että annan työajat ja työtunnit ihmisten elämäntilanteiden sallimissa puitteissa. Minulla on paljon osa-aikaisia työntekijöitä siksi, että heidän elämäänsä se sopii.”

Koskenhengessä työskentelee esimerkiksi viiden lapsen äiti, opiskelijoita ja tukityöllistettyjä.

”Heille kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ei edes tulisi kysymykseen, erinäisistä syistä. Minusta on tärkeää ja järkevää, että he voivat tehdä tunteja oman aikataulunsa ja jaksamisensa mukaan.”

Hautsalo palaa jälleen puhumaan yritystensä arvoista.

”Se saattaa kuulostaa vähän teennäiseltä, mutta arvostaminen on tärkeää. Että arvostetaan itseä, muita, ympäristöä, käytössä olevia raaka-aineita. Myös uuden oppiminen on asia, jota pidän suuressa arvossa. Olen saanut tänne töihin ihmisiä, joita se kiinnostaa.”

Kahden yrityksensä rinnalla Marianne Hautsalo tekee myös valokuvausta, kirjoittaa lehtiin ja vetää koulutuksia.

Entäpä yrittäjän itsensä työtunnit ja jaksaminen?

”Siinä on vielä kehitettävää. Ajan aina välillä seinään”, Hautsalo myöntää.

Akkuja hän kertoo lataavansa kerran vuodessa, lokakuisin.

”Silloin yrityspuolella on hiljaisempaa, joten lähden Etelä-Eurooppaan. Useampana vuonna olen käynyt Kreikan saarilla palautumassa ja hakemassa uutta perspektiiviä.”

Reissuilla on alkanut kyteä myös uusi bisnesidea.

”Olisi upeaa perustaa joskus yritystoimintaa Välimerelle. Ehkäpä uusi majatalo tai hyvinvointikeskus.”