Hillomeditaatio ilahduttaa elokuussa

Omena sopii makupariksi monien eri marjojen kanssa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Hillon keittäminen on yksi syksyn mukavimpia puuhia. Harvassa hommassa tuntee itsensä yhtä aikaa rahaa säästäväksi tehomartaksi ja leppoisaksi muumimammaksi, jonka herkkupurkit hellivät talvella koko perhettä.

Hillon tuoksu hivelee ja uusien makuyhdistelmien keksiminen ruokkii luovuutta. Tämän sesongin paras yhdistelmä on ollut saskatoon, vadelma ja punaherukka.

Marjojen ravintoarvoille hillo ei ole kaikista järkevin säilömistapa. Vitamiinit säilyvät parhaiten pakastamalla.

Toisaalta riippuu, mihin vertaa. Kotihilloissa sokerin määrää on kaupan hilloihin verrattuna helppo vähentää ja hillo on joka tapauksessa silkkaa sokeria parempi puuron makeuttaja.

Mehuihin verrattuna hilloissa ovat mukana marjojen kuidut. Siksi keitin punaherukoistakin mehun sijaan hilloa, vaikka toisaalta mehumäskinkin voi eri reseptein hyödyntää käyttöön.

Säilömistarpeiden kerääminen iltaisin irrottaa ajatukset tehokkaasti työpäivästä. Aikaa säilömiseen menee yleensä yllättävän paljon: poimiminen on oma hommansa ja sadon putsaaminen toinen.

Sotkuisin hillohomma on ollut kirsikan kivien irrottaminen. Mehu juoksee kyynärpäitä pitkin mutta onneksi se ei ole kovin tahraavaa. Kirsikankivenpoistajia myydään monissa verkkokaupoissa. Homma onnistuu näppärästi ilmankin, kun hedelmät ovat tarpeeksi kypsiä.

Omenoiden kohdalla olen suosinut soseuttamista. Siemenkodat pois puolikkaista omenoista ja keittämällä pehmeiksi. Sauvasekoittimella sose sileäksi ja sokeria maun mukaan. Pakastan soseen pusseissa tai rasioissa.

Sosetta voi maustaa esimerkiksi kanelilla, piparkakku- tai chai-mausteella. Päärynöistä tuli ihanaa sosetta vaniljalla maustettuna.

Sadon kerääminen ja säilöminen ovat joka tapauksessa mukavaa puuhaa ja terveellistä arkiliikuntaa, mutta erityisen hienoa on kun hillot, soseet ja pakasteet tulevat käytettyä talven aikana.