Kiehtovia tarinoita kasveista, jotka muuttivat maailmaa

Kuva: Kari Salonen, Bill Laws, Moreeni / Otava, koonnut: Aatu Jaakkola

Lukemisto|Piha ja puutarha

27.5.202420:00

Arvio

Satu Lehtonen

”Vaikka peruna on mainio juurikas ja ansaitsee tulla yleiseen käyttöön, ei vaikuta siltä, että näin tulee koskaan käymään tässä maassa.”

Näin kirjoitti englantilainen pappi David Davies vuonna 1795. Eipä arvannut, että brittien lempiruoka tulisi vielä olemaan fish and chips eli uppopaistettu, leivitetty kala ja ranskalaiset perunat.

Ranskalaiset vastustivat perunaa tarmokkaasti, vaikka talonpojat joutuivat nälänhätien aikaan sinnittelemään ruohojuurilla ja saniaisilla.

Vuonna 1770 Ranskan kuningas Ludvig XVI antoi apteekkari Antoine-Augustin Parmentierille luvan perustaa huippusalainen perunaviljelmä Versaillesin palatsin maille. Sen ympärille sijoitettiin näyttävästi vartijoita suojelemaan kasveja. Turvajärjestelyt herättivät huomiota, ja perunat ryöstettiin yhä uudelleen pimeyden turvin. Mukulat levisivät kansan keskuudessa ja niistä tuli haluttu viljelykasvi.

Irlannissa perunasta tuli 1700-luvulla tärkein viljelykasvi. Vuosina 1845 ja 46 perunarutto tuhosi sadon, mikä johti nälänhätään ja valtavaan siirtolaisaaltoon.

Nämä ja monta muuta kiehtovaa tarinaa kertoo Otavan tänä vuonna uudelleen julkaisema teos 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa.

Kirja kertoo, miten sitrushedelmien keksittiin 1700-luvulla pitävän merenkulkijat terveinä, vaikka ”tutkimusmatkailijan tautia” eli keripukkia oli ennen pidetty väistämättömänä.

Tee lähes tuhosi Kiinan kulttuurin, antoi vauhtia Yhdysvaltojen itsenäistymiselle ja orjuutti satoja tuhansia ihmisiä Kaakkois-Aasiassa.

Papyruksesta tuli sananmukaisesti osa historiankirjoitusta sen jälkeen, kun sitä alettiin kerätä Niilin suiston mutaisilta penkereitä vuoden 3000 eKr tienoilla.

Kokapensas, oopiumiunikko ja hamppu saavat kirjassa omat lukunsa, samoin tärkeimmät viljat ja maustekasvit.

Vaikka kirjan kerronta onkin melko poukkoilevaa ja välillä jää miettimään, pitävätkö kaikki faktat varmasti paikkansa, tarinat tempaavat mukaansa ja kirjan parissa hurahtaa helposti tunti jos toinenkin.