Hellan kulmalla Metsän parsaa ja oikeaa voita
Innostuin taas viime keväänä hiukan villiyrteistä. Myöhässä tietenkin, niin kuin monesti ennenkin.
Ehdin silti kokeilla Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjasta muutaman reseptin ennen kuin paras sesonki oli ohi.
Ensin tartuin voikukan nuppuihin. Kirjan mukaan niitä voi paistaa oliiviöljyssä ja tarjota sitruunan kanssa. Oliiviöljyn ja sitruunan ystävänä päätin kokeilla. Epäilykset olivat vahvat, sillä useista yrityksistä huolimatta en ole vielä onnistunut voikukasta pitämään.
Valikoin mielestäni kostean ja varjoisan kasvupaikan, nuoret kasvit ja kauneimmat nuput. Tulos oli silti tutun kitkerä. Ei suoranaisesti syömäkelvoton, mutta ei nautintokaan.
Ehkä kasvupaikka oli sittenkin vääränlainen? Tiedä häntä, mutta saavat tänä vuonna kasvaa nekin nuput kukiksi.
Onneksi nokkosletut toimivat aina ja toinen uusi kokeilukin onnistui.
Viime hetkillä ryntäsin etsimään nuoria maitohorsman versoja, joita täällä Karjalassa vielä kesäkuun puolivälissä onneksi löytyi metsästä mukavasti.
Hetki keittämistä suolavedessä, sitten pyöräytys pannulla valkosipulisessa voisulassa. Maku oli suussa sulava. Parsamainen, tai melkein parempi. Jopa ennakkoluuloinen kanssaruokailija otti lisää.
Eikä herkuttelu jäänyt kertaan. Totesin, että pehmeitä horsmanlatvuksia pystyi vastoin suosituksia keräämään vielä myöhemminkin kesällä, kunhan valikoi tarkasti.
Tänä kesänä pitänee testata uutena ainakin takiaisen varret hollannin kastikkeen kera. Varsisellerin tavoin käytettävä jättipalsami sen sijaan saattaa jäädä edelleen maistamatta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
