Tiesitkö: Amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä vaikutti suomalaisten sanastoon etenkin ruotsalaisten urheilumenestyksestä puhuttaessa

Aku Ankka -sarjakuvasta on vakiintunut suomalaiseen puheenparteen monia sanontoja, mutta myös ihmisluonteiden ja persoonien arkkityyppejä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kitsas työkaveri käyttää samaa teepussia viikon kuin mikäkin Roope Ankka. Naapuri puolestaan rakentelee itse sähköpyörää kuin Pelle Peloton konsanaan.

Kuulostaako tutulta? Aku Ankka -lehden sivuilta tuttuja hahmoja on helppo pudotella arkipuheeseen kuvaamaan henkilön luonnetta yhden tunnistettavan hahmon avulla.

Aku Ankka -lehden näytenumero ilmestyi Suomessa joulukuussa 1951, ja etenkin lehden nimihahmosta Aku Ankasta suomalaiset löytävät vuosikymmenestä toiseen samaistumispintaa: kroonisen epäonninen vesilintu saa milloin minkäkin päähänpiston ja toteuttaa kaikenkarvaisia projekteja erittäin vaihtelevalla – ja yleensä huononpuoleisella – menestyksellä.

Aku Ankan serkku Hannu Hanhi puolestaan onnistuu kaikessa, vaikka ei näkisi pyrstösulan vertaa vaivaa tavoitteen eteen.

Jo pikaisella googlauksella selviää, että etenkin ruotsalaisten urheilumenestystä on vuosien varrella verrattu Hannu Hanhen tuuriin kerran jos toisenkin, ja vastaavasti esimerkiksi Ruotsin päätyminen haastavaan alkulohkoon voidaan kuitata Hannu Hanhen tuurin pettämisenä.

Urheilusanastoa on toki ammennettu Ankkalinnasta muulloinkin kuin länsinaapureista puhuttaessa. Vuonna 1995 jääkiekon MM-kultaa huuhtoi nimittäin Akun sukulaispoikien mukaan nimetty Tupu, Hupu ja Lupu -ketju, eli Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen.

Ankkalinnan kaupunki, kuten myös Roope Ankka, Pelle Peloton, Hannu Hanhi, Milla Magia, Kulta-Into Pii ja monet muut hahmot, ovat lähtöisin yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilijan Carl Barksin (1901–2000) kynästä.

Barksin ankkaversumiin tarinoitaan rakenteli myös yhdysvaltalainen Don Rosa, joka vetäytyi eläkkeelle Ankka-tarinoiden parista vuonna 2008.

Lähde: akuankka.fi