Lukijalta: Suomalaisen viljelijän talousahdinko uhkaa koko ruokaketjua

Sadonkorjuu käynnissä. Kuvituskuva. Kuva: Jussi Knaapi

Suomalaisten viljelijöiden taloudellinen tilanne koskee meitä kaikkia. Kun kaupan hyllyillä on kotimaisia tuotteita ja pöydässä leipää, harva tulee ajatelleeksi, millaisin ponnistuksin ne sinne ovat päätyneet. Todellisuus maatilojen arjessa on kuitenkin raskas, monelle jopa kestämätön ja näköalaton.

Suomalaiset viljelijät elävät tilanteessa, jossa kustannukset nousevat, mutta tuotteista saatava korvaus ei nouse mukana. Lannoitteiden, polttoaineiden, rehujen ja energian hinnat ovat kohonneet historiallisen paljon. Silti viljelijä ei voi siirtää näitä kuluja hintoihin – se valta on ruokaketjun vahvemmilla lenkeillä.

Raaka-aineiden hinnankorotukset on sidottava indeksiin, kuten muillakin aloilla. Korotus on saatava tuotteen hintaan. Sääolosuhteet ovat arvaamattomia: kuivuus, rankkasateet ja kylmät keväät voivat tuhota satokauden. Ja vaikka työ olisi tehty huolella ja sato olisi hyväkin, rahaa tuotteista viljelijä ei saa riittävästi.

Taloudellinen ahdinko ei ole vain numeroita. Se on unettomia öitä, epävarmuutta. Se on nuoren viljelijän pelkoa siitä, voiko tilaa jatkaa, voiko kotitilaa ostaa omaksi. Se on vuosikymmenten työn murentumista. Ja lopulta se on koko yhteiskunnan huoltovarmuuden heikkenemistä.

Meidän on ymmärrettävä, että ruoan tuotanto ei ole liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muu. Se on välttämättömyys, elinehto. Siksi viljelijöiden työ pitää turvata – ei pelkin kauniin sanoin, vaan oikeilla päätöksillä: kohtuullisilla tuottajahinnoilla, järkevällä sääntelyllä, ja oikeaan aikaan maksettavilla tuilla, jotka vastaavat todellisia kustannuksia.

Viljelijät tarvitsevat mahdollisuuden tehdä työtään kannattavasti ja ammattiylpeydellä – ilman jatkuvaa taloudellista ahdistusta. Yhteinen tehtävämme on varmistaa, että tämä mahdollisuus toteutuu. Sillä kun viljelijä voi hyvin, koko Suomi voi hyvin.

Marjaana Mänkäri

ruoantuottaja

Salo