Haluammeko jättitiloja ja halpaa maitoa vai ”ihmisen kokoista tuotantoa”? 60 vuotta sitten Suomessa oli 300 000 maitotilaa, nyt alle 5 000

Laiduntava lehmä oli muutama vuosikymmen sitten tuttu osa maaseutumaisemaa. Nyt niitä näkee yhä harvemmin. Kuva: Kari Salonen

Harva tulee ajatelleeksi, miten hurjaa Suomen maidontuotannon rakennekehitys on ollut.

Vuonna 1960 Suomen maitohuollosta vastasi yli miljoona lehmää. Nyt määrä on alle neljännes siitä, ja silti kaikille riittää maitoa.

”Maidontuotannossa on tehty hirveän isoja asioita vuosikymmenten varrella”, Kantar TNS Agrin asiakkuusjohtaja Pasi Saarnivaara toteaa. Kun keskituotosta eli maidon määrää lehmää kohti on systemaattisesti kasvatettu, yhä pienempi määrä lehmiä on pystynyt tuottamaan riittävän maitomäärän.

Samalla maidontuotannon ympäristöjalanjälki on kutistunut dramaattisesti – kasvihuonekaasupäästöt kytkeytyvät ennen kaikkea lehmien määrään, ei niinkään maidon määrään.

Vuosikymmeniä sitten lehmiä näki maaseudulla kaikkialla, enää ei.

Saarnivaara onnistui kaivamaan arkistoista tiedon, jonka mukaan maitotiloja oli vuonna 1959 yli 300 000. Nyt määrä on alle 5 000.

”60 vuotta sitten ei ollut samanlaista erikoistumista kuin nyt, vaan suunnilleen joka tilalla oli 3–4 lehmää, vähän kanoja ja muutama sika”, hän selittää.

Tilojen kannattavuutta on kasvatettu erikoistumalla ja laajentamalla. ”Monimuotoisuus on varmasti kärsinyt, mutta ruuan tuotannon tehokkuus kasvanut valtavasti.”

Suomalaistilat ovat silti edelleen maailman mittakaavassa pieniä. Keskilehmäluku on 52 lypsävää per maitotila, kun esimerkiksi Pohjois-Amerikassa isolla tilalla on tuhansia lehmiä.

Tässä kohtaa Saarnivaara haluaisi pysäyttää ihmiset pohtimaan kehitystä. ”Rakennemuutos on edelleen käynnissä. Pieniä tiloja tippuu koko ajan pois, ja jatkajat investoivat ja laajentavat, jotta tuotanto olisi kannattavaa.”

Kuluttajat kertovat arvostavansa pienen mittakaavan tuotantoa, mutta haluavat samalla halpaa ruokaa eli vaativat tehostamista.

"Olisi hyvä keskustella siitä, haluaisimmeko pysäyttää tilakoon kasvun johonkin kohtaan. Paluu on mahdotonta, jos yhtäkkiä haluammekin satojen lehmien tiloista takaisin 50 lehmään.”

Maito on suomalaisen maatalouden veturi: Tilojen myyntituloista 38 prosenttia tulee siitä. Kaikkien viljelykasvien yhteenlaskettu myyntitulo yltää vain 28 prosenttiin.

Mutta riittääkö kotimaista maitoa ja sen tuottajia jatkossa?

Kantar selvitti kevättalvella tuottajien jatkamisaikeita. Maitotiloista yli puolet arvioi, etteivät jatka tuotantoa enää 2030.

Pääosa luopujista on pieniä tiloja. Vain neljännes alle 30 lehmän tiloista uskoo jatkavansa tuotantoa 2030.

Mutta lopettamisaikeissa eivät ole vain pienet. Keskikokoisista tiloista puolet aikoo jatkaa 2030. 60–124 lehmän tiloistakin neljänneksellä on lopettamisajatuksia.

Investoinnit on nyt monella tilalla laitettu jäihin, Saarnivaara kertoo.

Yhä suurempi haaste on, löytyykö elinvoimaisillekaan tiloille jatkajia. "Jos mahdollinen jatkaja tietää, että joutuu ottamaan miljoonia henkilökohtaista lainaa, hän miettii, olisiko kuitenkin helpompi mennä palkkatöihin kaupunkiin.”

Maitomäärä ei viime vuosina ole laskenut yhtä kovaa tahtia kuin lehmien määrä, koska keskituotos on koko ajan noussut.

Nyt nähtävissä on käänne, Saarnivaara kertoo. Vuoden 2021 alusta keskituotos on lähtenyt laskuun.

Hän arvelee sen johtuvan siitä, että tiloilla pyritään nyt säästämään rehukustannuksista. ”Ei kannata tiristää viimeisiä litroja, jos se vaatii kallista panostusta ruokintaan.”

Vaikka maitomäärä laskee, omavaraisuus säilyy, koska maidon kulutus laskee samaa tahtia. Varsinkin nestemäisen maidon käyttö alenee, eikä välipalatuotteiden kasvava suosio riitä korvaamaan menetystä.

Tosin omavaraisuus on maidossa kinkkinen laskettava.

Maidon tuotanto ja kulutus ovat Suomessa laskennallisesti hyvin lähellä toisiaan. Jos vientiä ja tuontia ei olisi, tilanne olisi aika hyvin tasapainossa.

Käytännössä tilanne on toinen. Lähes puolet suomalaisten syömästä juustosta on tuontitavaraa. Se syrjäyttää valtavan määrän kotimaista maitoa, sillä jokaisen juustokilon valmistukseen on käytetty suunnilleen 10 litraa maitoa.

Siitä johtuen maitoylijäämää on purettava viemällä maitojauhetta maailmalle. Jauheen kilohinta on alhainen. Kun vielä muistetaan, että yhteen jauhekiloon kuluu noin 12 litraa maitoa, sen myynnillä ei kateta edes maidon tuottajahintaa, Saarnivaara sanoo.

”Ostetaan tuplahinnalla ja myydään puoleen hintaan”, Saarnivaara kuvaa tuonti- ja vientitilannetta.

Miksi sitten kotimainen juusto ei kuluttajalle kelpaa?

”Suomalaiset kyllä ilmoittavat kyselyissä suosivansa kotimaista”, Saarnivaara toteaa. ”Mutta kun tarjouksessa on Pirkka laktoositon kermajuusto halvalla, se otetaan eikä edes huomata, että se onkin tanskalaista. Siinä kun on niin monta suomalaista sanaa.”