Kun Tiina Sarja oli lapsi, ruuan kanssa juotiin aina maitoa tai piimää – se oli itsestään selvää. Jos joku joi muuta, sitä pidettiin outona. Maidonjuonti oli vielä 1990-luvulla hyve ja terveellistä, Teemu Selännekin oli maitomannekiini.
Lyhyessä ajassa maidon maine on romahtanut. Kasvimaidot ovat tulleet kauppoihin, ja julkisuudessa puhutaan maidon juonnin vähentämisestä.
”Muutos on tapahtunut niin äkkiä. Se kiinnosti minua, mutta en löytänyt aiheesta mitään kirjallisuutta. Päätin sitten kirjoittaa itse”, Sarja kertoo Maito-kirjan synnystä.
Sarja on aiemmin kirjoittanut tietokirjan tieteen ja huuhaan erottamisesta aikuisille ja kaksi tietokirjaa lapsille, aiheina sähkö ja kierrätys. Hän on tiedeviestinnän maisteri ja väitellyt prosessitekniikasta tohtoriksi Oulun yliopistossa. Maataloudesta hänen kokemuksensa rajoittuvat lapsuuden mummoloihin, jotka olivat lypsykarjatiloja, toinen Nivalassa, toinen Haapajärvellä. Tuotanto loppui näillä tiloilla jo vuosikymmeniä sitten.
Maataloudesta hänen kokemuksensa rajoittuvat lapsuuden mummoloihin, jotka olivat lypsykarjatiloja, toinen Nivalassa, toinen Haapajärvellä.
Kirjaansa varten Sarja perehtyi nykyaikaiseen maidontuotantoon ja vieraili myös muutamilla maatiloilla. Hän näki, millaisia ammattilaisia viljelijät nykyisin ovat.
”Minun mummoni ovat opettaneet lypsämään heidän äitinsä. Nykyajan maidontuotanto on kuitenkin tietotyötä, joka vaatii paljon osaamista.”
Sarjan eteen ei noussut maidontuotannosta mitään shokeeraavaa.
”Niin kuin jotkut, jotka kirjoittavat lihansyönnistä, valaistuvat ja rupeavat vegaaneiksi. Ei mitään sellaista. Päinvastoin, olin vaikuttunut, miten paljon viljelijät panostavat työhönsä.”
Niinpä Sarja osaa kuvitella, miten nykyinen ruokakeskustelu mediassa ja somessa voi ahdistaa ja ottaa päähän maidontuottajia.
”Onhan se tosi outo tilanne, että kun viljelijät tekevät kaikkensa ja harjoittavat laillista liiketoimintaa, ulkopuolelta tullaan arvostelemaan. Jos sen päästää ihon alle, niin ahdistaahan se.”
Sarjan neuvo viljelijöille onkin suojella itseä ja jättää somekohut lukematta.
”Nykyajan maidontuotanto on tietotyötä, joka vaatii paljon osaamista.”
Toisaalta Sarjan mielestä on hyvä, että Suomessa voi keskustella asioista, sillä terveessä yhteiskunnassa saa olla eri mieltä ja sen uskaltaa sanoa.
”Meillä ei sentään ole sotaa, olemme sovussa keskenämme. Kun vain kuuntelisimme enemmän toistemme mielipiteitä eikä vain omaa leiriämme. Ja hyväksyisimme, että voi olla toistakin mieltä tai että itse voimme olla jossain asiassa väärässä.”
Sarja muistuttaa, että tieteellinen tieto on harmaata, ei mustavalkoista. Eikä ole helppoa tietää, mitä tieto on oikeaa. Tätä moni on pohtinut varsinkin korona-aikana, kun on keskusteltu esimerkiksi rokotuksista ja vaikka esimerkiksi THL:n sivuilta saa tutkittua tietoa.
”Jos saa täkyn jostain, että voisiko jokin hullun kuuloinen sivuvaikutus olla totta, se jää kummittelemaan mieleen. Sitten jos saat jostain siihen vahvistusta, ja se alkaa vaikuttaa todelta.”
Yksilön kokema oikea uhka on paljon vetoavampi kuin tilastojargon. Sen saattaa uskoa, vaikka se pätee vain kyseiselle ihmiselle. Tieteellinen tilasto ei vakuuta samalla lailla.
Yksilön kokema oikea uhka on paljon vetoavampi kuin tilastojargon.
Tuottajien kannattaisi Sarjan mielestä käyttää hyväksi some-maailmaa ja jakaa tietoa siellä, kuten osa tekeekin.
Kirjaa kirjoittaessaan Sarja perehtyi usean maanviljelijän some-tileihin ja löysi sitä kautta hauskoja juttuja koneista, eläimistä, maanviljelyn vaikeudesta ja iloista.
”Ihmisten kertomat tarinat vetoavat meihin. Mutta faktoja ei saa sivuuttaa. Eli jos yhdelle on käynyt näin, koskeeko se muitakin – pitäisi saada nivottua asiat yksityisestä yleiseen.”
Sarja löysi myös erään oppilaitoksen järjestämät virtuaalivierailut navettaan. Se oli Sarjan mielestä hieno tapa tutustuttaa ulkopuolisia maatalouteen.
”Ei ihmisillä ole enää sukulaispaikkoja, missä pääsisi heinäpellolle ja navettaan. Tai jos on, maallikko ei osaa koneellistuneessa maataloudessa tehdä mitään.”
”Mitä vähemmän on tietoa, sitä herkemmin laukoo, että näin asiat on. Jyrkät mielipiteet vähenevät, kun tieto lisääntyy.”
”Ihmisten kertomat tarinat vetoavat meihin. Mutta faktoja ei saa sivuuttaa.”
Sarja asuu Oulussa ja on kotoisin Pohjois-Suomesta, missä luonnonolojen puolesta kannattaa tuottaa maitoa ja lihaa. Hänestä on hyvä, että erilaisissa hankkeissa kehitetään kasviproteiinien viljelyä ja yritetään lisätä niiden käyttöä. Ajatus eläintuotannon lopettamisesta ja kaikkien suomalaisten rupeamisesta vegaaneiksi tuntuu kuitenkin hänestä utopistiselta monestakin syystä.
”Huoltovarmuus on tullut entistä tärkeämmäksi. Emme voi luottaa, että jostain tuotaisiin meille ruokaa, jos puoli Suomea luopuisi viljelystä. Sitähän se tarkoittaisi, jos maitoa ja lihaa ei täällä enää tuotettaisi.”
Sarja muistuttaa, että maatalous on tehnyt jo paljon ympäristöasioiden eteen: ajatellaan maaperän kuntoa, luonnon monimuotoisuutta, lehmien metaanipäästöjä.
”Ei eläinperäisten tuotteiden käyttö kuitenkaan kokonaan lopu, vaikka me emme niitä tuottaisi. Onko sitten parempi, että tuotteet tuodaan meille muualta, missä niiden tuotanto on enemmän ympäristöä kuormittavaa kuin Suomessa?”
Sarja on huomannut, että monelle kasvisruokaan siirtyvälle juustot ovat vaikein haaste. Toisaalta Suomeen tuodaan paljon juustoja, joten hän heittää ilmaan kysymyksen, voisiko tuontia vähentää ja kehittää Suomessa omia fetaa, parmesaania ja mozzarellaa korvaavia juustoja.
”Onhan se hullua, että juustoja tuodaan niin paljon ja kuormitetaan siten ympäristöä muualla.”
”Onhan se hullua, että juustoja tuodaan niin paljon ja kuormitetaan siten ympäristöä muualla.”
Jos maitotuotteiden kulutus vähenee Suomessa, sen ei Sarjan mielestä tarvitse merkitä tuotannon vähenemistä.
”Voin vienti Suomesta on ikivanha juttu. Meiltä voitaisiin viedä kestävästi tuotettuja maitotuotteita entistä enemmän muualle, kun hiilidioksidipäästöt ovat täällä viileässä ilmastossa alhaiset ja vettäkin riittää.”
Tähän Sarja on kuullut vastattavan, että eläinperäisten tuotteiden tiellä ei vain voi jatkaa. Tällaista ehdottomuutta Sarja vierastaa.
”Silloin ei näe niitä harmaan sävyjä. Hetkessä kaikkea ei saa muutetuksi. Eläinperäisten tuotteiden kulutusta on kyllä syytä vähentää, mutta samalla parantaa tuotantoa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi. Tämä ei ole joko tai vaan sekä että -kysymys.”
Tiina Sarja, 42, prosessitekniikan tohtori, väitellyt Oulun yliopistossa vuonna 2007 kierrätyspaperin valmistuksesta.
Afry Finland -yhtiössä Oulussa uusiutuvan energian asiantuntija.
Asuu Oulussa. Perheessä puoliso ja kaksi lasta.
Harrastaa kirjoittamista (lähes toinen ammatti), liikuntaa, lukemista ja musiikkia.
Motto: Ääri-ideologia ei koskaan ole johtanut mihinkään hyvään.
