Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Lammasväki harkitsee tuottajaorganisaation perustamista

    Pohjanmaan lammasosuuskunta päättää asiasta pääsiäisen jälkeen.
    Osa lammastiloista ei astuta kaikkia uuhia, ja laajennussuunnitelmat ovat monella jäissä, koska lihan tuottajahinta on liian matala. Arkistokuva.
    Osa lammastiloista ei astuta kaikkia uuhia, ja laajennussuunnitelmat ovat monella jäissä, koska lihan tuottajahinta on liian matala. Arkistokuva. Kuva: MARJA SEPPALA

    Karitsojen toistuva syksyn ja talven teurasruuhka sekä lihan alhainen hinta on saanut lammasalan etsimään uusia keinoja kotimaisen tuotannon pelastamiseksi. Lammastilojen kannattavuuskerroin on tällä hetkellä miinusmerkkinen, ja uuhia on viime vuonna poistettu tuotannosta aiempaa enemmän.

    Noin sadan lampurin yhteenliittymä, Pohjanmaan lammasosuuskunta, ehdottaa jäsenilleen kevään aikana tuottajaorganisaation perustamista alan markkina-aseman parantamiseksi. Päätös tehdään pääsiäisen jälkeen.

    "Nyt kasvatettavat teuraat tuottavat tappiota. On pakko sopeuttaa tuotantoa, eli vähentää syntyviä karitsoja. Mitä vähemmän karitsoja, sitä vähemmän tappiota", kertoi Pohjanmaan lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Hannele Ulvo osuuskunnan koolle kutsumassa tilaisuudessa viime viikolla.

    Mukana oli Suomen lammasyhdistyksen, lammasteurastamojen ja edunvalvonnan edustajia sekä alan neuvojia. Ulvon mukaan tilaisuuden suurin anti oli kohtaamisessa.

    "Sellainen olo jäi, että tuottajat ja teurastamot lähentyivät toisiaan. Teurastamoilla ei ehkä ollut ennen tätä tarpeeksi tietoa todellisista tuotantokustannuksista, etenkään siitä, miten kallista talvikasvatus on. Jos karitsaa halutaan enemmän tarjolle keväällä ja kesällä, siitä on maksettava lisähintaa."

    Lampureille tehdyn kyselyn mukaan noin kolmannes tuottajista olisi valmis muuttamaan nykyistä tuotannon vuosirytmiä, kertoi Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinonen.

    Heistä valtaosalle muutoksen edellytys olisi siitä maksettava lisähinta. "Kaivataan selvää hintaporrasta, eli kunnollista tuotantolisää kevät- ja kesäkaritsoista, jotta tuotannon rytmi muuttuisi", Leinonen tarkensi.

    Leinosen toteuttamaan kyselyyn vastasi 190 tuottajaa. Näiden yhteenlaskettu tuotanto vuodessa on noin 33 000 karitsaa. Noin 40 prosenttia vastanneista kertoi tuottavansa jo lähes ympärivuotisesti. Näihin kuuluvat etenkin suoramyyntitilat.

    Ketjun kriittisimmäksi pisteeksi todettiin tukkuporras. "Sieltä ei riitä tarpeeksi jaettavaa alaspäin", totesi Tapio Rintala MTK:sta.

    Tähän etsitään ratkaisua tuottajaorganisaation perustamisesta. "Jotta päästäisiin neuvotteluasemaan tukkujen ja kauppojen kanssa."

    Tuottajaorganisaatio on tuottajien perustama yhteenliittymä, jonka säännöt Ruokavirasto hyväksyy. Siinä voi olla mukana tiloja ympäri Suomen, mutta ei teollisuuden tai kaupan yrityksiä.

    Tuottajaorganisaatio saa neuvotella hinnoista ja määristä sekä suunnitella tuotantoa. Ero osuuskuntaan on se, ettei osuuskunta voi sopia tuotantomääristä. Osuuskunta voi kuitenkin hakeutua tuottajaorganisaatioksi sääntöjä muuttamalla.

    Tuottajaorganisaation jäsen sitoutuu noudattamaan sen sääntöjä. Ne voivat esimerkiksi edellyttää tuotteiden myymistä pelkästään tuottajaorganisaatiolle.

    Rintala pitää etenkin lampaanlihaa ja mallasohraa sopivina tuotannonaloina tuottajaorganisaation perustamiseen. MT on kertonut tuottajaorganisaatioista laajemmin esimerkiksi tämän linkin kautta löytyvässä aiemmassa artikkelissa.

    Vientiä ulkomaille, missä karitsasta maksetaan enemmän, ehdotettiin tilaisuudessa myös. Vainion teurastamo arveli, etteivät määrät ole riittäviä.

    Tuottajaorganisaatiossa paljon mahdollisuuksia näkevä lampuri Pia Parikka taas uskoo, että organisaation kautta voitaisiin avata myös vientiväylä hyvin brändätylle suomalaiselle karitsalle.

    "Sertfioitu niittyliha tai markkinointi sillä, että Suomessa lampaat laiduntavat metsissä, voisi olla myyntivaltti Euroopassa", Grüne wochelta Berliinistä tavoitettu lampuri arvioi.

    "Tuottajaorganisaatio toisi kaivattua järjestelmällisyyttä lihan jakeluun. Yksi tehokas myyntikanava helpottaisi kauppoja löytämään kotimaista tarjontaa. Suomen markkinoilla mittakaavaetu olisi valtava, ja mahdollinen vienti voisi helpottaa kausittaista karitsan ylitarjontaa ja parantaa kannattavuutta. Uskon, että moni tila sitoutuisi tuottajaorganisaatioon. Tuottajat ovat valmiita kokeilemaan melkein mitä vaan, koska kannattavuus on niin huono."