Nuuksion kansallispuiston helmassa sijaitsee sankoin joukoin matkailijoita houkutteleva poropuisto – "Emme yritä olla Lappi"

Nuuksion poropuiston eläimet ovat puolivillejä, mutta jäkälän avulla niitä pääsee tarkastelemaan lähietäisyydeltä, kertoo Ulpu Haverinen. Kuva: Kari Salonen

Karttaan voisi kiinnittää nuppineulan oman kotimaansa kohdalle. Harmi kyllä taulun edessä olevasta rasiasta ovat neulat loppuneet. Tosin eipä niille kyllä tarvettakaan olisi, sillä Eurooppa on jo valmiiksi rajojaan myöten täynnä pikkuisia neuloja.

Viime keväänä kotaan esille nostettuun karttaan on tökitty neuloja ympäriinsä. Niitä löytyy niin Islannista, Grönlannista, Australiasta kuin Madagaskarilta.

Nuuksion poropuistossa on tosiaan vieraillut väkeä ympäri maailmaa. Ympärillä kohoaa jylhänä Nuuksion kansallispuisto, mutta täällä huomion vievät takuuvarmasti valokuvattavan suloiset porot.

Nuuksion kansallispuisto on pääkaupunkilaisten keidas, jonne tullaan ihailemaan syksyisin ruskaa ja talvella lumen valkoiseksi loihtimia maisemia. Kevät ja kesä tarjoavat omat näytöksensä.

Vilkkaimpina päivinä suosituimmilla poluilla on aistittavissa jopa ruuhkan tuntua.

Helsingin keskustasta kansallispuistoon pääsee julkisilla kulkuvälineillä puolessatoista tunnissa, omalla autolla jopa puolet vähemmässä ajassa.

Luontosuhdettaan elvyttävien suomalaisten lisäksi Nuuksio vetää puoleensa ulkomaalaisia matkaajia. Pikkubussilla karauttaa suomalaisen luonnon keskelle nopeasti, ja pian voikin jatkaa matkaansa kohti seuraavaa nähtävyyttä.

Nuuksion poropuisto on yksi alueen vetonauloista, kuten täyteen tökitty karttakin osoittaa. Kaikilla matkailijoilla ei ole aikaa tai rahaa lähteä Lappiin saakka, mutta pienen palan pohjoista hurmaa voi kokea myös pikaisella Helsinki-visiitillä. Poropuistossa vierailee kesäkaudella myös suurten risteilijöiden asiakkaita.

"Emme yritä olla Lappi, esittelemme vain poroja", Nuuksion porotarhalla eläimistä vastaava Ulpu Haverinen sanoo.

Nuuksioon saapui neljä poroa jouluna 2013 ja tokka täydentyi kahdella eläimellä vuosi sitten. Porot Niila, Usva, Taika, Lumi, Nella ja Tähti esiintyvät lukemattomissa kotialbumeissa ympäri maailmaa.

Eläimillä on hehtaarin kokoinen aidattu alue, jolla ne saavat liikkua vapaasti. Lapissa porot kulkevat kilometrikaupalla päivittäin ruokaa etsien. Nuuksion poroille jäkälää ja muuta ruokaa tarjotaan aamuin illoin.

Poropuistoon saapuu kerran vuodessa rekkalastillinen jäkälää Kainuusta.

"En ole huomannut, että liikunnan vähyys aiheuttaisi mitään ongelmia. Porot pitävät kyllä itsensä liikkeessä ja niitä lenkitetään narussa metsässä."

Poropuisto on suunnattu ulkomaalaisille matkailijoille, mutta porot kiinnostavat myös suomalaisia. Kuva: Kari Salonen

Poropuisto on suunnattu ensisijaisesti ulkomaalaisille matkailijoille, vaikka toki sarvipäät houkuttelevat luokseen myös suomalaisia ihmettelijöitä.

Monelle kohtaaminen poron kanssa on ensimmäinen ja jopa kaiken kaikkiaan hieman jännittäväkin kokemus. Parin metrin päästä katsoessa porot ovat varsin suuria eläimiä. Eikä niiden eestaas huiskivien sarvien eteen haluaisi missään tapauksessa joutua.

Pian uteliaisuus voittaa kuitenkin alkujännityksen. Voisikohan poroja jopa silittää?

"Nämä porot eivät ole hirveän kiinnostuneita ihmisistä, koska ne ovat puolivillejä. Mutta jos toisessa kädessä on jäkälää, voi eläimiä päästä jopa paijaamaan", Haverinen sanoo.

Poropuistoa pyörittää vuonna 1994 perustettu Sea & Mountain Adventures -perheyritys. Poropuiston lisäksi yritys muun muassa järjestää muun muassa kokous-, majoitus-, ruoka- ja luonto-ohjelmapalveluita.

Nuuksion kansallispuiston maisema on vaihtelevaa. Poropuistossakin eläimet pääsevät kulkemaan jyrkkien kallioiden keskellä. Vierailijat katsovat poroja aidan takaa pitkospuilta, vain työntekijät menevät aitaukseen, muistuttaa Ulpu Haverinen. Kuva: Kari Salonen

Vaikka työpäivät venyvät joskus pitkiksi, Ulpu Haverinen nauttii työstään kansallispuiston maisemissa. Hän asuu omien sanojensa mukaan poronkuseman päässä työpaikastaan, joten Nuuksio on hänelle hyvin tuttu.

Koiransa kanssa hän lenkkeilee päivittäin, ja vapaapäivinä hän pyrkii lähtemään myös pidemmille retkille.

"Nuuksiossa on hyvin monenlaista maastoa ja maisemaa. Tietyllä tavalla tämä on kuin tiivistelmä koko Suomesta. Kun kävelee puoli kilometriä, maastotyyppi saattaa muuttua täysin."

Haverinen on iloinen, että ihmiset haluavat päästä rauhoittumaan luontoon. Erityisesti lasten metsäsuhteen vaaliminen on hänestä tärkeää.

"Mutta luonnonystävänä samalla toivoisin, että täällä ei olisi niin paljon ihmisiä, jotka kuluttavat luontoa."

Nuuksion kansallispuistossa on runsaasti merkittyjä polkuja ja taukopaikkoja, joille ihmismassaa ohjataan. Viime vuonna puistossa vieraili 330 600 kävijää.

"Tietysti aina joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät kunnioita sääntöjä ja luontoa, mutta onneksi he ovat harvassa."

Nuuksioon laaditaan parhaillaan uutta hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Sen tarkoituksena on huomioida myös kasvavat kävijämäärät.

Esimerkiksi kävelypoluille johtavia sisääntuloja voisi lisätä, jotta kaikki retkeilijät eivät pyri kansallispuistoon samasta paikasta. Myös julkisen liikenteen reiteillä pystytään vaikuttamaan siihen, ettei kulutus keskity vain muutamalle reitille.

Valmiiden polkujen on myös oltava niin hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, etteivät retkeilijät tunne tarvetta poistua niiltä.

"Kun käyttäjäryhmät laajenevat, täytyy kaikkien tarpeet ottaa huomioon. Nuuksiossa käy kokeneita ja kokemattomia ulkoilijoita, suomalaisia ja ulkomaalaisia. Kestävyyden kannalta heidät täytyy ohjata oikealle polulle jo siinä vaiheessa kun he ovat suunnittelemassa retkeä kansallispuistoon", aluejohtaja Henrik Jansson Metsähallituksesta sanoo.

Poropuiston reunassa on kaksi pientä päremajaa, joihin mahtuu yöpymään. Kun Ikkunan avaa ja soittaa kelloa, saapuvat porot paikalle syömään jäkälää. Kuva: Kari Salonen

Vaikka Nuuksiossa välillä tunkua onkin, on tarjolla Ulpu Haverisen mielestä myös ainutlaatuisia luontokokemuksia.

Liito-oravaa eli Nuuksion kansallispuiston tunnuseläintä Haverinen ei ole vielä onnistunut näkemään, mutta niiden kakkapipanoita hän on sentään maastosta löytänyt. Peuroja Haverinen sen sijaan näkee joka päivä, kun saapuu töihin.

Luonnossa samoillessaan hän tarkkailee ympäristöään hartaudella, josko sitä vaikka huomaisi jotain kiinnostavaa. Viime kesän upein bongaus olivat vehkan marjat.

"Se oli sellainen loppukesän ahaa-elämys. Vaikka täällä on jo 30 vuotta samoillut, aina voi löytää jotain, mitä ei ole ennen nähnyt."