Onnea on kulkea paljain jaloin kuin pieni lapsi
Paljain jaloin kävelystä muistuttavat vihreäksi värjäytyneet kantapääkovettumat ja se, ettei eteiseen kertyvästä orgaanisesta aineksesta voi enää syyttää pelkästään koiraa ja lapsia.Tämän kesän onnellisimpia hetkiä oli katsella omia ja ystävien lapsia kirmaamassa paljain jaloin ystäväni kesämökin nurmella.
Sukkien ja kenkien lisäksi myös muut vaatteet olivat monesti lähteneet päältä. Vaikka vanhemman takaraivossa tykyttävät auringon, hyönteisten, nokkosten ja maassa piilevien terävien asioiden vaarat, alastomina säntäävissä pellavapäissä on jotain niin suloista, ettei näkyä viitsi pysäyttää.
Uskon, että nokkosenpistot nilkoissa ja naarmut käsivarsilla tuottavat lapselle tärkeitä kehokokemuksia, joiden avulla itsesuojelu paranee ja kunnioitus luontoon lisääntyy.
Alastomina säntäävissä pellavapäissä on jotain niin suloista, ettei näkyä viitsi pysäyttää.
Poluilla paljain jaloin kävely, kivikoilla taiteilu ja puussa kiipeily vahvistavat jalkojen lihaksia ja tasapainoa.
Pelkään enemmän liikennettä kuin luonnon vaaroja. Siksi nautin, kun voi antaa leikki-ikäisten seikkailla niin, että vanhempi ei ole koko ajan käsivarren mitan päässä. Lapsi saa harjoitella itsenäistymistä ja sääntöjen noudattamista.
Ystäväni viisivuotias toimi hienosti poliisina, ettei kukaan lapsista mene rantaan ilman aikuista.
Rakastan itsekin paljain jaloin kävelyä. Siitä muistuttavat lähes vihreäksi värjäytyneet kantapääkovettumat ja se, että en voi enää syyttää pelkästään koiraa ja lapsia eteiseen kertyvästä orgaanisesta aineksesta.
Kaupunkiin palatessa ja säiden viilentyessä on jälleen pakko opetella käyttämään kenkiä. Onneksi nykyään monessa paikassa myydään niin sanottuja paljasjalkakenkiä, joissa ohut ja joustava pohja antaa maahan hyvän tuntuman ja varpailla on kunnolla tilaa.
En tiedä, miten omat jalat kestäisivät pitkää rinkkavaellusta paljasjalkakengillä. Tottumattomat jalat kipeytyvät jo pienemmästäkin paljasjalkakävelystä, joten kaikkia kenkiä ei kannata vaihtaa kerralla eikä uusilla paljasjalkakengillä kävellä liian pitkiä matkoja kerralla.
Se, että tuntee maan jalkojen alla, vahvistaa yhteyttä luontoon. Sen vuoksi en pidä asfaltilla lenkkeilystä, vaan minut saa juoksemaan ainoastaan suunnistusharrastus.
Kesäperinteisiini kuuluvalla Kainuun rastiviikolla osallistujat saivat tänä vuonna juosta poikkeuksellisen upeissa maastoissa Kuhmon Jämäsvaarassa.
Vanhojen metsien äärelle piti kilpailukeskuksesta taivaltaa upottavan mutta upean avosuon poikki.
Päivittäinen, siirtymineen noin kymmenen kilometrin matka metsässä tuntui täydelliseltä perheenäidin minivaellukselta. Muksulan väki vahti pieniä, eikä minun tarvinnut kantaa edes rinkkaa.
Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
