Yhdistelmävero kannustaisi myymään puuta
Metsäteollisuuden mukaan nykyisin käytössä oleva, puun myyntituloihin perustuva verojärjestelmä ei kannusta metsänomistajia myymään puuta. Sen tilalle teollisuus on esittänyt järjestelmää, joka perustuisi myyntiverotuksen lisäksi metsätilamaksuun eli pinta-alaverotukseen.
Mallin kannustusvaikutus perustuisi siihen, että maksu olisi vähennettävissä puun myyntituloveroista. Metsänomistajat ovat torjuneet metsätilamaksun jyrkästi ja myös metsätutkijat suhtautuvat siihen epäillen.
Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Jani Laturi ja professori Jussi Uusivuori eivät usko, että yhdistelmävero toimisi metsäteollisuuden toivomalla tavalla.
Voi olla, että se kannustaisi metsän virkistysarvoja vaalineita metsänomistajia myymään puuta.
Toisaalta taloudellista voittoa painottavat metsänomistajat hajauttaisivat myyntejä.
”Se nostaisi kustannuksia, pienentäisi tuloja ja johtaisi pienempiin puukauppakokoihin. Siksi voidaan todeta yksiselitteisesti, että puunmyyntituloja painottavien omistajien metsätalouden kannattavuus pienenisi”, tutkijat kirjoittavat.
Vaikka verojärjestelmän käyttöönoton kokonaisvaikutus olisi puuntarjontaa lisäävä, aktiivisten metsänomistajien verosuunnittelu lisäisi puukaupan epävarmuutta. Lisäksi metsätalouden kustannukset kasvaisivat.
Tutkijat kiertäisivät yhdistelmäverotuksen ongelmat antamalla metsänomistajien valita heille sopivan verojärjestelmän. Heidän mallissaan metsänomistajat voisivat valita määräaikaisesti verojärjestelmän, jossa osa verotuksesta perustuisi pinta-alaveroon ja osa puunmyynnin yhteydessä maksettaviin pääomatuloveroihin.
Pääomatuloveroaste olisi tällöin normaalia alempi, esimerkiksi puolet normaalista.
”Tällaisen järjestelmän on todettu yksiselitteisesti lisäävän puun tarjontaa, ja mahdollisesti se kasvattaisi verotuloja. Kenenkään metsänomistajaryhmän kokonaishyöty ei alentuisi, koska järjestelmä perustuisi vapaaehtoisuuteen”, toteavat tutkijat.
Vapaaehtoinen yhdistelmäverojärjestelmä sopisi niille metsänomistajille, jotka haluaisivat metsistään kovaa tuottoa. Vastaavasti aineettomia arvoja painottavat metsänomistajat pitäytyvät nykyjärjestelmässä, koska heillä ei ole tarvetta lisätä puun myyntejä.
Uusivuoren mukaan sopiva määräaika voisi olla esimerkiksi 15 vuotta. Sen aikana metsänomistaja voisi myydä hakkuukypsät leimikkonsa alemmalla myyntituloverolla.
”Tästä olisi hyötyä myös yhteiskunnalla, kun puun myyntialttius kasvaisi. Järjestelmähän toimisi niin, ettei kenenkään puunmyyntihalukkuus vähenisi mutta joidenkin lisääntyisi.”
Uusivuoren mukaan lopputuloksena verotulot saattaisivat jopa kasvaa, kun lisääntyvä puun myynti kasvattaisi myyntituloveron veropohjaa ja lisäksi pinta-alaverot tuottaisivat verotuloja.
Pinta-alaverotukseen liittyvää hallintoa ja laskentaperusteita pidettiin aikanaan raskaina. Uusivuoren mukaan niihin ei ole paluuta.
”Järjestelmän hallinto tulisi rakentaa mahdollisimman kevyeksi. Pinta-alamaksujen suuruus voitaisiin maantieteellisesti ja kasvupaikkaluokittain kuitenkin eriyttää”, pohtii Uusivuori.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
