Isomäki: Suomen valjastettujen jokien käyttö pitäisi arvioida uudelleen
Osa Suomen joista voitaisiin muuttaa toisen sukupolven pumppuvoimaloiksi, kirjoittaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.Suomessa sijaitsee Euroopan laajin tekoallas, Lokka. Se kattaa 417 neliökilometriä eli 41 700 hehtaaria. Kun vaelsin aikoinani lukiolaisena Koitelaiskairan soiden yli Lokan rantaan, se oli minusta todella vaikuttava näky erämaan keskellä. Keskellä järveä törrötti puolittain veden alle jääneitä, outoja luurankometsiä.
Lokan voimalaitos tuottaa kuitenkin vain 0,1 megawattia sähköä – tai vuositasolla 0,5 gigawattituntia. Lapin tekoaltaiden alle on jäänyt yhteensä noin 100 000 hehtaaria metsää ja soita, mutta ne kehräävät yhdessäkin vain vähän yli 3 000 gigawattituntia sähköä vuodessa.
Saman verran kuin nykyään on mahdollista saada pystyttämällä merelle noin 60 Siemens Gamesan suurta, 14 megawatin tuuliturbiinia.
Eivätkö isot tekoaltaat kuitenkin ole perusteltuja suuren työllistävän vaikutuksensa takia? Niin voisi luulla. Mutta Kemijoki Oy työllistää yhteensä vain 38 ihmistä, suurelta osin Etelä-Suomessa.
Tätä kannattaisi verrata siihen työpaikkojen määrään, jonka vielä jäljellä olevat lohi- tai vaelluskalajokemme tarjoavat. Esimerkiksi Simojoen varressa on erilaisia alan yrityksiä paikoin todella tiheässä.
Monet lappilaiset ovat edelleen katkeria siitä, miten heidän hienot lohijokensa – erityisesti Kemijoki – aikanaan tuhottiin melko marginaalisten hyötyjen takia.
Ajan henki on nyt muuttumassa. Eri puolilla maailmaa on alettu purkaa patoja ja ennallistaa jokia vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Tämän lähestymistavan näkyvin puolestapuhuja Suomessa on ollut Hollywood-tähtemme Jasper Pääkkönen.
Alueilla, joilla asukkaiden selkeä enemmistö haluaisi jokensa takaisin, padot ehkä todella kannattaisi purkaa. Samalla saataisiin pitkänomaisia, veden alta vapautuvia maa-alueita. Osa voitaisiin jättää monimuotoisuuden suojelua palveleviksi ryteikkömetsiksi tai rantaniityiksi ja osa ottaa muuhun käyttöön.
Valjastettujen jokien tulevaisuutta kannattaisi kuitenkin arvioida myös toisesta näkökulmasta. Ukrainan sodan seurauksena Eurooppa on herännyt huomaamaan, miten riippuvainen se on venäläisestä maakaasusta ja öljystä. Maakaasun hinta on noussut sodan seurauksena ajoittain jopa 15-kertaiseksi.
Tämä on lisännyt aurinkosähkön ja tuulivoiman suosiota. Tuulivoima alkaa muutenkin jo olla selvästi halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa. Ylimääräisen aurinko- ja tuulisähkön varastointiin ja varavoiman tarpeeseen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin hidastaneet etenemistä. Ongelman ratkaiseminen akuilla tulisi hyvin kalliiksi Suomen pitkän, kylmän ja pimeän talven takia.
Yksinkertaisin ratkaisu voisi olla vanhan patoallas- ja vesivoimakapasiteetin muuttaminen tuuli- ja aurinkosähkön varastoiksi sekä uusiutuvan energian varavoimaksi eli niin sanotuiksi toisen sukupolven pumppuvoimaloiksi.
Olen puhunut ja kirjoittanut tästä mahdollisuudesta jo reilun vuosikymmenen ajan, mutta ideaa ei vieläkään ole otettu vakavasti Suomessa eikä muualla Euroopassa.
Sen sijaan Intiassa ensimmäinen pilottiprojekti on jo valmistunut. Los Angelesin kaupunki ja Kalifornian osavaltio lämpenivät ajatukselle vuonna 2018. Ne ovat nyt muuttamassa koko Coloradojokea – mukaan lukien kuuluisa Hooverin pato – toisen sukupolven pumppuvoimaloiksi. Daybreak Power -niminen yhtiö on alkanut suunnitella samanlaisia hankkeita muualle Yhdysvaltoihin.
Myös Suomessa vettä voitaisiin jokaisena tuulisena talvipäivänä pumpata vastavirtaan, patoaltaasta toiseen – ja tyyninä päivinä juoksuttaa takaisin, vesiturbiinien läpi. Toisin sanoen sama vesi voisi vuoroin varastoida ja vuoroin tuottaa sähköä jopa kymmeniä kertoja kunkin talven aikana. Patoihin voitaisiin korjausten yhteydessä asentaa aiempaa isommat vesiturbiinit tai useita rinnakkaisia turbiineja.
Ehkä meidän kannattaisi miettiä kaikkien valjastettujen jokiemme tulevaa käyttöä kahdesta eri näkökulmasta eli pohtia, mitkä joet ja jokiosuudet palautetaan vaelluskaloille ja mitkä muutetaan toisen sukupolven pumppuvoimaloiksi.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
