Aarteen lukija oppi marjastamaan jo pienenä ‒ ”Marjametsään aion mennä niin kauan kuin jalka nousee”
Lapsena marjastus ei aina kiinnostanut Aarteen lukijaa Eija Hokkasta. Tänä päivänä hän on kuitenkin kiitollinen äidilleen ja kummitädilleen siitä, että he veivät hänet marja- ja sienimetsään.
”Marjat ja sienet ovat terveellinen lisä ruokapöytään. Ja tietää mitä suuhunsa laittaa, kun poimii itse”, kirjoittaa Eija Hokkanen. Kuva: Jaana KankaanpääKun olin lapsi 1960-luvulla, äitini ja kummitätini veivät meitä lapsia marja- ja sienimetsään. Meitä oli kuusi lasta, joten jokaisen työpanosta tarvittiin ruoan hankkimiseksi isolle perheelle.
Tottahan se on, että se metsässä itikoiden syötävänä oleminen ei aina olisi kiinnostanut, mutta lähdettävä oli.
Puolukka- ja karpalosaalista haettiin pitkienkin matkojen takaa. Aamulla aikaisin lähdettiin, käveltiin pitkä matka venerantaan, äiti souti vaikeakulkuisen kivikon yli, ja matkaa oli vielä pitkälti ennen kuin päästiin puolukkamättäille. Evästä oli mukana, ja kyllä se maistuikin poimimisen lomassa. Illansuussa tultiin takaisin painavien ämpäreiden kanssa. Väsyneitä olimme, kun kannoimme täydet ämpärit veneeltä kotiin, mutta mieli oli hyvä runsaasta saaliista.
Kun olimme jo vähän vanhempia, uskalsimme lähteä marjametsään ilman vanhempia ihmisiä. Sisarusten kanssa poimimme metsämansikoita, ja myös mesimarjoja löytyi vielä siihen aikaan. Mustikoita ja vadelmia poimimme myös.
Aikuisiällä sitten kyyditsin äitiä ja siskoani samoille karpaloapajille tietä pitkin. Matka sujui joutuisammin kuin veneellä. Kun äidistä ei enää ollut lähtijäksi, kävimme siskoni kanssa samoilla marjastuspaikoilla.
Marjastus on mielipuuhaani kesäisin ja syksyisin. Elämänkumppanini kanssa aloitamme marjastuksen lakkasoilta ja päätämme sen karpalosoille.
Lapsuudessani poimittiin sienistä vain korvasieniä ja rouskuja, nyt poimin muitakin sieniä. Olen oppinut tunnistamaan niitä sienikirjoista. Marjoja olemme poimineet myös myyntiin, kun on löydetty yli oman tarpeen. Syksyisin pakastimet ovat täynnä metsän satoa.
Harmittaa, kun metsiä hakataan aukoiksi, marjastus- ja sienestyspaikat häviävät. Tosin joihinkin paikkoihin tulee sitten vatukkoa ja korvasieniä.
Marjat ja sienet ovat terveellinen lisä ruokapöytään. Ja tietää mitä suuhunsa laittaa, kun poimii itse. Samalla metsässä saa mielenrauhaa ja virkistyy.
Tuskin olisin näin innokas marjastaja, jollei sitä olisi opetettu jo lapsena. Olen kiitollinen äidille ja kummitädille siitä, että he opettivat meidät marjastamaan ja sienestämään. Kansakoulussakin kävimme puolukka- ja sieniretkillä. En tiedä, käydäänkö nykyisin.
Marjametsään aion mennä niin kauan kuin jalka nousee. Metsän keskellä asumisesta on hyötyä, marjamaastot ovat lähellä.
Nuoremmille sukupolville annan neuvon: menkää metsään!
Eija Hokkanen, Kangasniemi
Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 6/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
