Vieraslajeista halutaan eroon, mutta onko edes saimaannorpalla puhtaat paperit?

Niin kauan kuin ihminen on liikkunut paikasta toiseen, hän on kuljettanut mukanansa myös muita eliöitä uusiin, ennennäkemättömiin ja aiemmin kansoittamattomiin paikkoihin.

Merenkulkijat veivät pilssivedessä monen­laisia mereneläviä mantereelta toiselle. Kissat, koirat, herpes ja rotat valloittivat ihmisen kyydissä koko planeetan. Nykyään suihkukoneet vievät viruksia ja lemmikkejä vuorokaudessa Vladivostokista Venezuelaan.

Biologinen globalisaatio on tuonut joka maahan kasveja, eläimiä, sieniä ja muita eliöitä, joita kaikkia paikallisesta näkökulmasta kutsutaan vieraslajeiksi.

Suomessakin vieraslajeja on runsaasti, ja useat niistä luokitellaan haitallisiksi. Minkkipopulaatio räjähti kasvuun, kun sotien aikana ei ollut rahaa ruokkia turkiseläimiä ja niitä päästettiin vapauteen pyydystämään pikkulintuja. Valkohäntäpeura oli lahja Minnesotaan muuttaneilta amerikansuomalaisilta. Nyt se syö täällä mansikkaviljelmiä ja juoksentelee autojen alle.

Kanadanhanhien paska peittää pääkaupunkiseudun puistot ja city-kanit kaivavat luolastojaan niiden alle. Myrkylliset jättiputket rehottavat yltympäriinsä, vaeltajasimpukka peittää järvien pohjat ja tukkii putkia… Lista on pitkä, eikä edes kaunis fasaani ”kuulu” Suomen luontoon, koska se on alun perin aasialainen.

Sana vieraslaji on äärimmäisen epätarkka ja epäkorrekti. Kun tutkitaan sanoja, ajatusmaailma niiden takana avautuu. Jo sana ”vieras” on kaksiteräinen miekka – siihen sisältyy sekä vierastamista että vieraanvaraisuutta. Termi laji vasta kyseenalainen onkin. Biologiassa se tarkoittaa eliöiden ryhmää, jonka jälkeläiset pystyvät lisääntymään keskenään tai jotka ovat joillakin muilla tärkeillä tavoilla keskenään samankaltaisia.

”Joillakin muilla tärkeillä tavoilla keskenään samankaltaisia” – se mitkä nämä tärkeät tavat ovat, onkin jo tulkinnanvaraista ja emotionaalista. Sana alkaa olla synonyymi sanalle rotu, jolla on synkkä historia ihmiskunnan keskuudessa.

Muutama viikko sitten löysin Helsingin keskustasta tarran, jossa luki ”Vieraslajit pois Suomesta! ”Ensin luulin, että kyse on maahanmuuttovastaisesta liikkeestä, mutta aktivistit tarran takana olivatkin luonnonsuojelijoita.

Väitetään, että peräti 40 prosenttia kaikista sukupuutoista johtuu aggressiivisista vieraslajeista. Mutta hetkinen – samahan pätee myös pitsaan, autoon ja televisioon: ne ovat kaikki vieraslajeja, jotka ovat syrjäyttäneet monia perinteisiä suomalaisia ruokalajeja, kulkuneuvoja ja illanviettotapoja.

Vieraslaji-yhdyssana kuulostaa uhmakkaalta – siltä, että vieraslaji oikeuttaa ja suorastaan velvoittaa vastarintaan, että vierasta lajia vastaan saa ja pitää itsepuolustukseksi taistella. Haitallisia vieraslajeja saa jopa hävittää kokonaan, jos se vain jollain konstilla onnistuu.

Käytämme huoletta rasistista jargonia muiden eliöiden kohdalla, mutta ihmisistä emme enää uskaltaisi puhua samoilla sanoilla. Vielä poliittinen korrektiutemme ei kata kasvistoa eikä eläimistöä.

Elämälle on ominaista valloittaa kaikki tila ja olla olemassa kaikkialla, missä se vain on mahdollista. Kenellä sitten on oikeus julistaa itsensä alkuperäiseksi? Kuka kuuluu tänne? Se, joka on ollut täällä sata vuotta? Tuhat vuotta? Jo ennen viimeistä jääkautta? Ennen sotia?

Milloin bio- ja sosiotooppi ovat olleet niin sanotusti ”alku­peräisessä” kunnossa? Kuka saa alkuperänsä perusteella oleskeluluvan? Onko edes saimaannorpalla puhtaat paperit?

Jos elämä on saapunut maahan avaruudesta, koko homo sapiens on vieraslaji planeetalla. Ainakin vuonna 1969 kuussa käydessään ihminen oli hyvinkin vieras laji – ja toisin kuin kuka tahansa vastuullinen eräretkeilijä, astronautit jättivät sinne ison kasan roskaa.

Joillekin vieraslajeille käy kalpaten, esimerkiksi minun laillani manner-Euroopasta Suomeen saapuneelle möly­sammakolle. Äänekkäästi kurnuttavat elukat häiritsivät suomalaisia mökkeilijöitä ja joutuivat hävityssodan kohteeksi. Viimeinen mölysammakko ammuttiin(!) vuonna 1960, ja sen jälkeen lajista ei täällä ole tehty havaintoja.

Maahanmuuttajan ei kannata Suomessa pitää mölyä.

Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.