Pientilat ja kuolinpesät ovat olleet tyypillisiä metsänhoitoyhdistyksestä eronneita

Kesäaikaan Jouni Tiainen viettää paljon aikaa kotiseudullaan Puumalassa, missä hänellä on mökki ja metsää. Metsänhoitotyöt ovat hänen mielestään "hirmuisen mukavia hommia". Kuva: Johannes Tervo

Kun lakiuudistus muutti metsänhoitoyhdistysten jäsenyyden runsaat neljä vuotta sitten vapaaehtoiseksi valinnaksi, kukaan ei tiennyt, kuinka hyvin yhdistykset onnistuvat uudessa tilanteessa säilyttämään metsänomistajat jäseninään.

Jälkikäteen arvioituna muutos sujui hyvin, tuumii yhdistyksille valtakunnallisia palveluja tuottavan Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:n toimitusjohtaja Jouni Tiainen.

Hän on itse tehnyt pitkän uran yhdistyksen toiminnanjohtajana Etelä-Karjalassa, joten yhdistysten haasteet ja vahvuudet ovat hänelle läpikotaisin tuttuja asioita.

"Yhdistykset ovat pärjänneet hyvin. Muutoksen aikaisista yhdistysten jäsenistä yli 70 prosenttia on yhä jäseniä", Tiainen toteaa.

Tyypillisiä eronneita jäseniä ovat olleet pienten tilojen omistajat ja kuolinpesät, joissa ei ole yhteistä näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä.

"Sen sijaan isoja tiloja on liittynyt jäseniksi. Pinta-alan mukainen jäsenyyskattavuus yksityismetsistä on hyvin lähellä 80:tä prosenttia."

Jäsenistössä tapahtuneet muutokset eivät ole Tiaista yllättäneet.

"Se on ymmärrettävää, jos neljän viiden hehtaarin kokoisen tilan omistaja ei koe saavansa riittävästi vastinetta jäsenmaksuaan vastaan."

Tiainen aloitti yhdistyksiä palvelevan yrityksen vetäjänä runsas vuosi sitten. Uusi työ merkitsi muuttoa Lappeenrannasta Helsinkiin. Tiainen on kotoisin Puumalasta Etelä-Savosta, ja Helsingissä hän asuu ensimmäistä kertaa elämässään. Asuinympäristön muutos ei kuitenkaan ole ollut mitenkään mullistava.

"Täällä käydään samalla tavalla töissä kuin muuallakin. Harrastukset ovat säilyneet, esimerkiksi golfia voi pelata tai polkupyörällä ajaa, ei ole väliä, missä sitä tekee. Tietysti mökille Puumalaan ja metsätöihin on huomattavasti pidempi matka nyt kuin aiemmin."

Suurin muutos on tapahtunut työmatkailussa.

"Työmatkaan menee nyt enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin. Ja omalla autolla on turha lähteä mihinkään."

Uudelle uralle Tiainen innostui lähtemään kokeilunhalusta ja siksi, että omat aikuiset lapset asuvat myös Etelä-Suomessa.

"Ikää on kolmen vuoden päästä 60 vuotta. Vielä on mahdollisuus katsoa tätä alaa eri näkökulmasta."

Uudessa työssään Tiainen varustaa yhdistyksiä tulevaisuuteen. Isona työsarkana on muun muassa sähköisten toimintajärjestelmien yhteensovittaminen. Sähköisten palvelujen sujuvuus tulee koko ajan tärkeämmäksi.

"Jäsenkunnassa on entistä enemmän sähköisiä palveluja haluavia asiakkaita, jotka asuvat muualla kuin metsän sijaintipaikkakunnalla."

Viime talvena tuore toimitusjohtaja teki maakuntamatkoja ja tutustui eri puolilla maata sijaitsevien yhdistysten toimintaan.

"Haasteet ovat yhdistyksillä aika samanlaisia, vaikka esimerkiksi puumarkkina- ja energiatilanteet vaihtelevat alueittain. Isoilla on tyypillisesti samantyyppisiä pulmia ja pienillä taas omanlaisiaan."

Vaikka yhdistysfuusioita on ollut vuosien mittaan paljon, yhä edelleen on yhden toimihenkilön yhdistyksiä ja isoimmat puolestaan kattavat suurimmillaan yhden maakunnan alueen.

"Jäsenten palvelutarpeet ovat laajat. Jotta palvelutaso säilyy, soisin edelleen rakennekehitystä tapahtuvan."

Yhdistykset ovat viime vuosina vahvistaneet markkinaosuuttaan esimerkiksi metsätilojen kiinteistönvälityksessä. Tiaisen mielestä vankka markkinaosuus on osoitus siitä, että yhdistysten asiantuntemuksella on metsänomistajien luottamus.

"Luotettavuus on siinä hommassa ykkösasia."

Vaikka Tiaisen toimenkuvaan kuuluu sähköisten työkalujen kehittäminen, ihan kaikkea hän ei suosittele sähköisesti hoidettavaksi.

"Esimerkiksi metsätila-arvion tekeminen on varoittava esimerkki siitä, että luotettavaan arvioon ei pelkkä koneellinen tieto riitä. Tilan arvon määrittämiseen liittyy niin monta asiaa, että se edellyttää aina paikan päällä käyntiä."