Oletko törmännyt luonnossa suppaan? Nämä kiehtovat vajoamat ovat myös monien tarinoiden tyyssijoja

Supan muodostuminen. Hiekkaan hautautuneet jäälohkareet sulivat aikanaan ja jättivät jälkeensä harjukuoppia eli suppia.  Kuva: Harri Kutvonen / GTK

Suppa on geologinen termi, jolla tarkoitetaan jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostuneita painanteita. Muodostumien luonnetta kuvastaa ehkä selkeämmin termi harjukuoppa.

Nykytiedon mukaan suppa syntyi, kun harjun sisään hautautuneet jäälohkareet sulavat maan sisällä ja yläpuolelle jäävä maa-aines ­romahti, muodostaen soikeita, pitkänomaisia tai pyöreitä kuoppa harjun hiekkakerrokseen. Jäälohkareen koosta ja hautautumissyvyydestä riippuu jäljelle jääneen harjukuopan koko.

Suppia on maassamme tuhansia. Osa on harjukuopista kuivia hiekkamonttuja, osa jo metsän kätköön hautautuneita painanteita. Osaa supista täyttää lampi tai suo. Suurimmat suppakuopista, kuten Rokuan Syvyydenkaivo ja Janakkalan Kalpalinnan supat, ovat valtavia.

Harjujen uumenissa on säilynyt myös niin sanottuja romahtamattomia suppia eli maaluolia. Tällainen onkalo syntyy, kun maa-aines jääkimpaleen päällä pakkautuu niin piukaksi, että jään sulaessa maan sisään muodostuu lohkareen muotoinen tasku.

Suppakuoppien monet nimet kertovat myyttisiin luontokohteisiin liitetyistä tarinoista, historiasta tai ominaisuuksista. Someron Ämmäkuoppien, Oripään Kalevanhaudan ja Virtain Ilmarisenhaudan nimet viittaavat yliluonnollisten otusten osuudesta kuoppien syntyyn.

Isosuppa, Kylmäsuppa ja Syvyydenkaivo nimet kertovat kuoppien koosta tai muista ominaisuuksista. Viinasupassa on sijainnut aikanaan hyvästä tuotteesta tunnettu pontikkatehdas.

Kuolemansupan ja Murhasupan nimet juontavat juurensa paikkaan liittyvästä synkästä historiasta. Supissa on ollut esimerkiksi kriisiaikana piilopirtti, jonka sijainti on paljastunut ja piileskelijät ovat menettäneet montussa henkensä tai sen pohjalla olevaan suohon on yritetty kätkeä henkirikoksen uhria.